Juttelimme Anskun kanssa taannoin raha-asioista Anskun edellisen blogitekstin pohjalta. Kerroin Anskulle, kuinka minulla ja puolisollani on aikomuksissa ostaa seuraava auto käteisellä – juuri kulutusluottoa ja korkoja välttääkseni.

Jäin kuitenkin Anskun kirjoituksen jälkeen miettimään: Jos autolainaan saa niinkin alhaisen kuin 3% koron, olisiko taloudellisesti järkevämpää sijoittaa sama rahasumma muualle (olettaen että siitä saa yli 3% nettotuoton) ja maksella sijoitusten tuotoilla autolainan korkoja? Samalla oma pääoma eli auton ostoon varatut rahat ovat myös todennäköisesti (sijoituskohteesta riippuen) likvidimmässä muodossa eli ne voidaan tarvittaessa realisoida käteiseksi – helpommin kuin siinä tapauksessa, jos ko. rahat olisivat kiinni autossa. (Tosin tarkoituksena olisi käyttää auton ostoon sitä varten erikseen säästettyjä rahoja, eli puskurirahat yllättäviä menoja varten pidetään auton ostosta erillään, joten likviditeetillä ei tässä tapauksessa ole itselleni niin suurta merkitystä.) Totesin kuitenkin, että täytyypä joka tapauksessa laskeskella vielä tarkemmin, mikä ratkaisu on kokonaistaloudellisesti järkevin!

Samassa keskustelussa päivittelimme Anskun kanssa myös, kuinka kalliita autot ovat ja kuinka silti ympärillä näkyy paljon uusia, kalliita autoja – ihan tavallisillakin ihmisillä! Ja mikä hälyttävintä: suurin osa näistä on todennäköisesti ostettu lainarahalla.

Kalliita autojen hintoja päivitellessämme tajusin (jälleen kerran), kuinka pitkälle jo olen päässyt taloudellisen ajattelun saralla. Vielä kymmenen vuotta sitten kun periaatteeni oli, että maksimoin elintasoni käytettävissä olevien tulojen ja etenkin niiden mahdollistaman velanoton mukaan. Toisin sanoen olin valmis ottamaan niin paljon asuntolainaa kuin minulle pankista annettiin, jotta vain saisin mahdollisimman ihanan (ja kalliin) kodin Helsingin keskustasta. Samalla kaikki käytettävissä olevat tuloni kuluivat asuntolainan lyhennyksen jälkeen leveän elintason ylläpitämiseen: matkusteluun, shoppailuun, ulkona syömiseen, juhlimiseen… Eikä puskurista ollut tietoakaan 🙂

Nyt asia on toisin. Eräs silmiä avaava teos itselleni oli Robert Kiyosakin kirja Rikas isä, köyhä isä, jossa tutustuin ajatukseen, että keskiluokka käyttää rahansa vastuisiin (liabilities) ja vaurastuvat ihmiset taas käyttävät rahansa varallisuutensa (assets) kartuttamiseen. Kuinka herättävää tämä olikaan oman rahankäyttöni kohdalla: juuri näinhän tein, hankin jatkuvasti lisää vastuita! Tällainen käytös ainoastaan varmisti, että en juurikaan vaurastunut, vaan päin vastoin, kaikki urakehityksen mukanaan tuomat lisätulot kuluivat kasvavien vastuiden ylläpitämiseen.

Yllätyn edelleenkin huomatessani, kuinka normaalia tällainen ajattelu Suomessa on. Melkeinpä normaalimpaa on ostaa kallis asunto ja auto lainarahalla kuin säästää itselleen puskuria ja elää yksinkertaisemmin kuin mihin olisi “varaa” = lainanottomahdollisuuksia. Meistä jokainen tunnistaa varmasti tyypin (usein ehkä jopa peiliin katsomalla), joka käyttää kaikki rahansa yhä korkeamman elintason ylläpitämiseen. Olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä, että oma fokukseni on onneksi siirtynyt jo aikoja sitten tiedostavampaan ja valikoivampaan kuluttamiseen: nautin edelleen elämästä täysin rinnoin, matkustelen, shoppailen ja syön ulkona, mutta paljon aiempaa valikoivammin. Nykyään nautin yhtä paljon osakkeiden shoppailusta kuin ennen laukkujen! 🙂

Elämästä nauttimisesta puheen ollen: nyt suuntaan lomailemaan kohti Kreikkaa ja toivotan sinulle ja rakkaillesi ihanaa juhannusta!

Sijoita silloin, kun siihen on vähiten varaa
Meillä on sittenkin kulutusluottoa!
Share This