Kirjoitin taannoin tunteiden vaikutuksesta rahankäyttöön. Sekä positiiviset että negatiiviset tunteemme ja mielentilamme vaikuttavat rahankäyttöömme. Omia tunteita kannattaa oppia tunnistamaan, sillä voimme joko buustata tai vahingoittaa taloudellista tilannettamme riippuen kulloinkin vallalla olevista tunteista. Tunteita voi myös oppia hallitsemaan. Vaurastuminen on mielentila: voit valjastaa kaikki tunteesi palvelemaan omia vaurastumisen tavoitteitasi. Yhtä lailla meillä voi olla myös vaurastumista vaikeuttavia mielentiloja. Tässä muutamia, joita olen tunnistanut omalla kohdallani.
Lannistuminen. Joskus olo saattaa tuntua toivottomalta velkavuoren tai vaurauden hitaan karttumisen edessä. Voi tuntua vähäpätöiseltä säästää vaikkapa 20 euroa kuussa, mutta pienistä puroista ja valinnoista syntyy isompi virta. Entäpä jos säästämisen sijaan sijoitat 20 euroa kuussa? 5% tuotto-oletuksella sinulla on ensimmäisen vuoden jälkeen 240 euron sijaan 252 euroa. Tämä voi tuntua mitättömältä, mutta voit miettiä, että sijoituksen tuottamalla 12 eurolla saat ilmaisen lounaan. Minulle ainakin kelpaa ilmainen lounas, puhumattakaan siitä, että sijoittamani summa olisi haihtunut taivaan tuuliin. Entäpä jos laitat sivuun kaksi euroa päivässä? Se tekee 60 euroa kuussa ja vuodessa jo 720 euroa. Tuon kaksi euroa voit laittaa sivuun aina kun jätät takeaway-kahvin ostamatta tai ostat jauhelihan sijaan papuja. Siis, älä lannistu, vaan luota siihen, että aika tekee tehtävänsä ja anna itsellesi kiitosta sinnikkyydestäsi!
Kateus. Kukapa ei olisi joskus kadehtinut ystävää tai tuttavaa ja verrannut omaa rahatilannettaan heihin? Kateus voi olla jollekulle liikkeellepaneva voima, mutta luo yleensä vain negatiivista energiaa, joka ei kanna kovin pitkälle. Keskity mieluummin omaan tilanteeseesi, sillä kukaan ulkopuolinen ei tiedä kaikkea toisten ihmisten elämästä. Jos haluat verrata itseäsi johonkuhun, niin vertaa mieluummin itseäsi entiseen minääsi ja iloitse siitä, että olet jo kokenut sen taloudellisen herätyksen, joka jää valtaosalta kokematta.
Häpeä. Useimmiten köyhyys on häpeän aihe, mutta sosiaalista mediaa seuranneena olen havainnut, että jotakuta saattaa yhtä lailla hävettää oma vauraus tai siihen liittyvä tavoitteellisuus. Ehkä pelätään tuttavapiirin kateutta. Arkisissa tilanteissa joku saattaa ajatella: ”Jos olen rahankäytöstä tarkka, pelkään että ystäväpiiri pitää minua nipottajana. Minusta varmaan pidetään enemmän, jos otan rennosti rahan kanssa. Tarjoanpa kavereillekin kierroksen!”
Hällä väliä. Erityisen vaarallista velkaantuneille! ”Budjetti paukkui jo, joten on ihan sama antaa sen paukkua muissakin menoerissä.” Tämä tunne on varmasti monille tuttu myös painonpudotuksessa. Hällä väliä -mielentilan välttämiseksi on hyvä, jos pystyt tekemään itsellesi kuukausittaisen viihdebudjetin. Varaa tietty summa kuukaudessa asioihin, jotka eivät ole sinulle millään muotoa välttämättömiä, mutta jotka tuovat iloa ja joihin voit käyttää rahaa hyvällä omatunnolla.
Yes! I did it! Tämän mielentilan tunnistaminen oli ainakin minulle avarruttavaa. Kävin muutama viikko sitten työhaastattelussa ja onnistuneen haastattelun jälkeen pyörin kaupungilla endorfiinihöyryissä. Positiiviset höyryt oli pakko purkaa johonkin, joten mitä tein? Menin vaatekauppaan ja ostin mekon ja housut, a) joita en tarvinnut, b) jotka eivät edes olleet kovin mieluisia tai monikäyttöisiä. Olen ehdottomasti itsensä palkitsemisen kannalla, mutta mitä muita palkitsemiskeinoja voisi olla kuin ostelu?
Uho. ”Minä kyllä ansaitsen tämän.” Tästä ei enempää.
Itsensä tunteminen tyhmäksi. Tähän tarjoutuu arjessa lukuisia mahdollisuuksia :). Esimerkiksi pankissa en ole uskaltanut kysyä pankkitoimihenkilöltä, mitä rahaston hallinnolliset kulut ovat. En ole uskaltanut kysyä remonttimieheltä, mitä urakka sisältää ja mitä se ei sisällä. Kysymällä et kuitenkaan osoita tietämättömyyttäsi, vaan sitä, että tiedät. Ja jos vastaus hämmentää sinua tai aiheuttaa lisää kysymyksiä, voit aina ottaa aikalisän ja nukkua yön yli.
Väsymys. Montako kertaa olet mennyt väsyneenä ruokakauppaan ja ostanut mitä sattuu? Väsyneenä ei jaksa olla suunnitelmallinen. Tällaisten tilanteiden varalta on vaikkapa ruokaostoksia ajatellen hyvä olla vakiokauppalista, jota voi noudattaa tilanteessa kuin tilanteessa. Keksi listalle ”turvaruokia”, jotka ovat edullisia ja helppoja laittaa.
Negatiivisten mielentilojen tunnistaminen ja ylittäminen on hyvä alku vaurastumisen tiellä. Yhtä lailla – tai jopa enemmän – tarvitaan myös positiivista energiaa eli uskoa siihen, että vaurastuminen on minullekin mahdollista. Kannattaa myös muistaa, että jokaisella on omat esteensä ylitettävänä. Jos omat esteet tuntuvat joskus liian suurilta, etsi ensin sopivamman kokoiset esteet ylitettäväksi. Sitten voit pikkuhiljaa siirtyä kohti korkeampia esteitä ja tavoitteita.
Energistä viikkoa!
Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.
Tunnistan kyllä itsessäni tuon lannistumisen. Olen tehnyt laskelmia sijoitusblogien laskureilla ja säästötahdillani tulokset ovat oikeastaan aika masentavia. Kuitenkin säästän (=pyrin säästämään) sen keskimäärin 500 e kuussa, joten ymmärrän oikein hyvin miltä sellaisesta tuntuu, jonka säästösaalis on sen 50 e kuussa.
Mutta kuten sanottua, tärkeintä on keskittyä siihen omaan tekemiseen. Esim vaikka itse nyt tällä tahdilla saavutan taloudellisen riippumattomuuden sitten oikeassa eläkeiässä, jos mitään ”yllättävää” ei tapahdu (ja taatusti tapahtuu, auto vaatii uusimista ja boreoutin kourissa on kysymys vain päivistä milloin sanon sayonara ja heittäydyn työttömäks yhteiskunnan elätiksi), saan kuitenkin sen verran varallisuutta säästöön että yksi pesukoneen hajoaminen tai työttömyys ei maailmaa heti kaada tai sossun jonoon vie.
Lyhytaikaiseen mielihyvään tähtäävän kulutuksen vähentäminen olennaisesti olisi hyväksi meille kaikille. Tuntuu, että ihmiset (myös minäkin sorruin enemmän aikaisemmin) ostavat jotain pientä kivaa itselleen tai kotiinsa. Itse toki suosin palveluita tai herkkuja, toiset taas suosivat tavaroita. Ajatuksena on tosiaankin, joko piristää tai ”koska olen sen arvoinen”. Tekevätkö nämä kulutuspäätökset meidät oikeasti onnellisemmaksi? Ainakaan omaa elämääni ne eivät ole parantaneet, vaan pikemminkin tunnen syyllisyyttä tai tyhjyyttä. Usein ihmiset täyttävät elämänsä perustavanlaatuista tyhjyyttä tavaroilla.
Voisiko asiaa myös miettiä siltä kantilta, että mitkä asiat ovat merkityksellisiä omassa elämässä? Itse huomaan sortuvani helposti pieneen kivaan, jos on ollut ikävä päivä tai vetäytyväni tietokoneelle herkkujen kera. Aika monet pakenevat ikäviä tunteitaan tavalla tai toisella.
Budjetin tekeminen ja omien kulujen seuraaminen auttaa tietyllä tavalla hahmottamaan, mitä pidät elämässäsi tärkeänä. Pakollisten kulujen (toki kannattaa miettiä, mikä on pakollista) jälkeen jäävät rahat ja niiden käyttö kertovat yllättävän paljon henkilön arvoista käytännössä. Minusta tuntuu, että taloudenpitoon liittyvät säännönmukaisuudet ovat samanlaisia kuin ruokavalioon tai yleisiin elämäntapaan liittyviin muutoksiin liittyvät säännönmukaisuudet. Tapoja on hankala muuttaa.