Osallistuin viikonloppuna Varapuun Taitavaksi rahan kanssa -valmennukseen Helsingissä. Paikalle oli tullut lähes 150 vaurastumisesta kiinnostunutta henkilöä, parikymppisistä eläkeikäisiin ja yhtä lailla naisia ja miehiä. Oli hienoa huomata, että kiinnostus oman talouden parempaan hoitamiseen yhdistää kaikenikäisiä ja monenlaisen taustan omaavia ihmisiä. Valmennus kesti koko viikonlopun ja vaikka kaksipäiväinen valmennus oli omalla tavallaan raskas, oli kuitenkin hyvä pohtia ensimmäisen päivän oppeja yön yli ja tulla sunnuntaina uudella energialla oppimaan lisää. Valmentajana toimi Varapuun Mikko Sjögren, joka osasi opettaa talousasioita hauskalla ja sopivan konkreettisella tavalla.

Mitä valmennuksessa sitten opittiin ja mitä minulle jäi siitä käteen?

Valmennus oli hyvä perusjohdatus oman talouden hallintaan. Suurin osa valmennusta käsitteli oman talouden psykologiaa ja rahaan liittyvää ajattelua. Tämä pohdinta oli minulle erittäin tervetullutta, sillä kuten olemme tässäkin blogissa jo kirjoittaneet, rahaan liittyvät ajatukset, uskomukset ja tunteet ovat mitä keskeisin asia pitkäjänteisessä rahataitojen oppimisessa. Harjoituksissa käytiin läpi omaa rahatarinaa eli sitä tarinaa, joka on ohjelmoitu meihin jokaiseen ja joka on tuonut meidät nykyiseen taloudelliseen tilanteeseemme. Kaikki, mitä olemme kuulleet ja nähneet rahaan liittyen, sekä erityiset rahaan liittyvät elämäntapahtumat ovat vaikuttaneet oman rahatarinan syntyyn.

Valmennuksessa monia osallistujia yhdisti oman rahatarinan synnyssä kokemus, että rahasta ei ollut puhuttu tai se ei ollut näkynyt oman lapsuudenkodin toiminnassa millään tavalla. Tässä kohdassa nyökkäilin muiden mukana – rahasta ei juurikaan puhuttu omassakaan kodissani. Kun moni selvästi jakoi saman tuskan, niin päällimmäiseksi jäi ihmetyksen tunne – miksi ihmeessä lapsille ei opeteta rahataitoja omassa kotona tai koulussa? Miksi suomalaisilla liittyy rahaan niin monia kielteiseksi koettuja asioita?

Rahatarina on oman minän peili.

Oli antoisaa – ja vähän kivuliastakin – pohtia, mitkä oman elämän tapahtumat ovat vaikuttaneet oman rahatilanteeni syntyyn. Enimmäkseen olen ajelehtinut rahapäätöksestä toiseen, lähinnä tiedostamattani. Valmennuksessa puhuttiin oman rahatarinan rikkoutumisesta eli siitä hetkestä, jolloin joutuu hylkäämään aiemmat uskomukset ja ottamaan tarinalle uuden suunnan. Oman rahatarinan käännekohdat oli helppo tunnistaa.

Ja vaikka olen toisinaan harmitellut sitä, miksi en ole herännyt vaurastumisen mahdollisuuteen aiemmin (kuten moni muukin valmennukseen osallistuja näytti tekevän), tajusin samalla, että minähän olen jo tehnyt monia viisaita päätöksiä huonon rahakäyttäytymisen kitkemiseksi. Olen vaihtanut korkeakuluiset rahastot kuluttomiin rahastoihin, järkevöittänyt perheen ruokakuluja, kilpailuttanut asuntolainan ja vakuutukset ja ajanut omaa etuani palkkaneuvotteluissa. Ylläpidän perheen budjettia (tästä lisää myöhemmissä kirjoituksissa) ja ohjaan suoraan palkasta rahaa säästöön ja sijoituksiin joka ikinen kuukausi.

Vaurastumisen mentaalisen puolen lisäksi valmennuksessa käytettiin runsaasti aikaa myös oman rahatilanteen konkreettiseen pohtimiseen. Mikko Sjögren puhui kolmesta tavasta käyttää rahaa – köyhästä, keskiluokkaisesta ja vauraasta. Keskiluokkaisen rahankäyttötavan kohdalla kieltämättä kirpaisi. Siinä tulot käytetään erilaisten vastuiden hankkimiseen, jotka eivät tuota omistajalleen mitään. Meillä on omakotitalo ja iso asuntolaina sekä farmariauto, josta autolainaa. Mutta helpotus – ei sentään kesämökkiä, venettä tai mönkijää!

Valmennuksessa huomasin innostuvani kaikkein eniten konkreettisten harjoitusten kohdalla. Aikaa käytettiin oman budjetin laatimiseen ja minulle tämä oli helppoa, sillä tunnen jo perheen numerot läpikotaisin. Monelle muulle tämä kohta saattoi olla valmennuksen valaisevin kohta. Sjögrenin mukaan kiinteisiin kuluihin eli välttämättömiin elinkustannuksiin (siis todella välttämättömiin – esimerkiksi vaatteet, ulkona syöminen ja autolaina eivät kuulu tähän!) tulisi käyttää enintään 60 % nettotuloista. Meidän perheemme kohdalla sain kiinteiden kulujen osuudeksi 55 %. Hurja määrä sekin, mutta sentään ei tolkuton. Lisäksi puhuttiin velkojen murskaamisesta ja esimerkin kautta osoitettiin, miten esimerkiksi kulutusluottojen takaisinmaksuaika on mahdollista puolittaa. Tämä todella on mahdollista. Ja vaikka meillä itsellämme ei ole muita kulutusluottoja kuin autolaina, voin kyllä kuvitella, kuinka voimaannuttavaa inhottavista veloista eroon pääseminen on.

Koin valmennuksen todella hyödylliseksi ja voin suositella sitä jokaiselle, joka haluaa motivointia oman rahatilanteensa korjaamiseen ja/tai vaurastumisen kiihdyttämiseen. Itse avasin valmennushöyryissäni heti kotiin päästyäni excelin ja päivitin (alkeellisen) sijoitussuunnitelmani. Kysyin mieheltäni, mitäpä jos meillä olisi kahdeksan vuoden päästä seitsemän sijoitusasuntoa ja muutama kymppitonni sijoitusvarallisuutta? Voisiko se olla meille mahdollista?

Pelottava ajatus, mutta pelot on tehty voitettavaksi.

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Mistä lisää tuloja?
Miksi karsia menoja?
Share This