Kuva: Daria Nepriakhina / Unsplash

Viimeiset viikot ovat menneet arjen pyörityksessä ja kaikki tavoitteellinen raha-asioihin liittyvä on rehellisesti sanottuna jäänyt taka-alalle. Olen osittain tietoisesti ollut ajattelematta raha-asioita, sillä kevään viimein saavuttua aloitimme tontillamme pihan laiton ja siihen saa kyllä mukavasti uppoamaan rahaa. Pihasuunnittelijamme lohdutti meitä, että hekin olivat aikanaan suorastaan musertuneet oman talonsa pihasuunnitelman kustannusten edessä. Joku on kuulemma sanonut, että omakotitalon pihaa ei saa laitettua alle 30.000 euron. Meillä ei sentään noin paljon rahaa mene, mutta jokunen tonni kuitenkin, ja osan siirrämme suosiolla ensi vuoteen.

Ostimme mieheni kanssa tosiaankin syksyllä 2015 täysin saneerattavan, 1960-luvulla rakennetun omakotitalon ja on kyllä vissi totuus, että saneeraukseen käytetyllä rahalla olisimme rakentaneet uuden talon. Remontin edetessä huomasimme olevamme amatöörejä, mitä tulee laajamittaisen saneerauksen budjetointiin. Kaikki maksoi todella paljon enemmän kuin mitä olimme laskeneet, ja ensimmäistä kertaa elämässäni aloin stressata rahasta. Mieheni suhtautui asiaan rennommin ja totesi aika ajoin ”se on vain rahaa”. Totta tuokin, ja olenkin miettinyt kiitollisuudella niitä asioita, jotka elämässämme ovat hyvin. Päivittäin olen kiitollinen siitä, että olemme kaikki terveitä, ja parisuhdekin kesti hurjan remontin. Ja kyllä minä tätä taloa rakastan, jos olen vihannutkin!

Remonttilaskujen maksamisen myötä minulle tuli tietty vastenmielisyys laskujen – etenkin mihin tahansa remontointiin liittyvien laskujen – maksamista kohtaan. Ja tällä hetkellä, kun olen enemmän tai vähemmän tietoisesti työntänyt kaiken rahanmenoon liittyvän taka-alalle, olen alkanut yhä paremmin ymmärtää ihmisiä, jotka käyttävät rahaa melko surutta, ylivelkaantuvat eivätkä lopulta edes viitsi avata kotiin tulevia laskuja. En voi tietenkään väittää olevani samassa tilanteessa kuin oikeasti henkilökohtaiseen konkurssiin ajautuva henkilö, mutta ymmärrän tuntemukset, joita tilanteessa kohtaa. Raha-asioiden ahdistaessa on usein helpompi olla ajattelematta koko asiaa, vaikka se vie monesti tilannetta vain pahempaan suuntaan.

Samalla olen jälleen kerran huomannut, kuinka tärkeää on asettaa itselleen taloudelliset tavoitteet, tehdä budjetti ja oikeasti seurata, mihin raha menee. Itse seurasin perheen menoja tarkasti koko alkuvuoden, mutta nyt kun lopetin seurannan (koska väsyin siihen ja jatkuvat ylimääräiset remonttimenot alkoivat ahdistaa), rahaa on alkanut kulua kaikenlaiseen ylimääräiseen, johon suhtauduin aiemmin tiukemmin. Poissa mielestä, poissa silmistä. On helppoa taantua takaisin vanhaan minään ja käyttää ”samaan konkurssiin” rahaa melko surutta kaikenlaiseen, mutta se on myös tehokas tapa pitää huolta siitä, että kohta rahaa ei ole senkään vertaa.

Itse joudun sietämään urakoitsijoiden laskuja vielä muutaman kuukauden ja koska remontoiminen on myös henkisesti aika rankkaa, täytyy varmaan olla itselleen armollinen. Lupaan, että toisen vuosipuoliskon alkaessa aloitan taas talousseurannan ja päivitän rahatavoitteeni 😊.

PS. Jos harkitset vanhan talon saneerausta ja olet tekemässä budjettia, voit laittaa minulle yksityisviestiä, niin voin kertoa tarkemmin remonttikuluistamme!

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Lomailua ja taloudenhallintaa
Miten aloittaa sijoittaminen?
Share This