Mikä näistä kuvaa parhaiten sinun tämänhetkistä suhtautumistasi säästämiseen?
- Tyyppi A: Säästäminen on ihan turhaa. Elämästä pitää nauttia tässä ja nyt. Vaikka lainarahalla.
- Tyyppi B: Säästäisin kyllä mielelläni, mutta (pienistä) tuloistani ei vain jää mitään säästöön.
- Tyyppi C: Säästäminen on tärkeää, sillä se mahdollistaa isommat hankinnat tai vaikkapa lomamatkan ilman velanottoa.
- Tyyppi D: Säästäminen on minulle itsestäänselvyys, ja minulla on aina rahaa puskurissa mahdollisia yllättäviä tilanteita varten.
Sekä netissä että reaalimaailmassa käydyistä keskusteluista olen huomannut, kuinka erilaisia lähtökohtia ja suhtautumisia ihmisillä on säästämiseen. Joku on imenyt säästäväisen luonteensa jo äidinmaidosta ja on tottunut säännöllisesti laittamaan rahaa talteen, kun taas moni muu on omaksunut tuhlailevaisemman elämäntyylin ja joutuu jopa turvautumaan erilaisiin luottoihin elämänsä rahoittamiseen.
Kuuluin itse vielä muutama vuosi sitten jälkimmäiseen tuhlailijoiden ryhmään. Itse asiassa ajattelin tyyppi A:n lailla, että tärkeintä elämässä oli nautinto. Parhaimmillani saatoin käväistä tyyppi B:n ajattelutavassa, silloin kun omatunto hetkittäin soimasi siitä, että kulutin kaiken, minkä ansaitsinkin. Säästäväisyys oli minulle ”pitäisi”-asia – samaa tasoa kuin ”pitäisi laihduttaa” tai ”pitäisi lukea enemmän kirjoja ja surffata vähemmän Facebookissa”.
Ongelma on siinä, että ”pitäisi” ei vain yleisesti ottaen vie kovin pitkälle. Pelkän itsekurin varassa, hampaat irvessä tehty herkuista kieltäytyminen ei pitemmän päälle takaa pysyvää laihtumista, samoin kuin hampaat irvessä pienillä menoilla kituuttamalla tuskin saadaan aikaan kovinkaan rikasta elämää. Pitkäaikaisia tuloksia on vaikeaa saada ja haastaviin tavoitteisiin päästä, jos syvempi motivaatio puuttuu.
Minulle eräs olennaisimmista asioista vaurastumisen polulla oli sanan ”pitäisi” korvaaminen sanalla ”miksi”. Siis ei ”pitäisi säästää” vaan ”miksi säästää?”. Miksi-kysymyksen tärkeydestä on puhunut paljon eräs markkinointialan tunnetuimmista jenkkiguruista, Simon Sinek, joka on rakentanut aiheen ympärille myös kirjan, kursseja ja nettisivuston. Sinekin mukaan kaiken menestyksen taustalla on miksi-kysymys – toisin sanoen vahva syy, tavoite tai uskomus, joka inspiroi toimintaa.
Omalla kohdallani ensimmäisenä motivaattorina (”miksi”) säästämiseen toimi vahva halu saavuttaa taloudellinen tasapaino. Halusin huolettomuuden ja varmuuden tunteen, että rahani riittävät: että en joudu stressaamaan siitä, onko tililläni rahaa, jos haluan ostaa jotakin, tai miettiä, riittääkö palkkani kaikkien laskujen (varsinkin Visa-laskun) maksamiseen.
Kuitenkin vasta kun tajusin, että säästämisen kautta voin sijoittaa ja korkoa korolle -ilmiön myötä pikku hiljaa siirtyä kohti taloudellista riippumattomuutta, syttyi sisälläni suorastaan palo säästää. Tai no: en enää niinkään halua säästää, vaan sijoittaa. Eikä sijoittaminenkaan ole itseisarvoisesti tärkeää, vaikka mielenkiintoinen harrastus onkin, vaan loppujen lopuksi minua motivoi perimmäinen tavoite, mihin voin sijoittamalla päästä. Minua inspiroi suunnattomasti ajatus taloudellisesta vapaudesta ja riippumattomuudesta: siitä, että raha(n puute) ei ole este millekään, mitä haluan elämässäni tehdä – millekään, mikä on minulle oikeasti tärkeää.
Jos haluaisit oppia säästäväisemmäksi, voit siis kysyä itseltäsi seuraavan kysymyksen: Mikä olisi sinulle se todella innostava ajatus, minkä vuoksi haluaisit aloittaa säästämisen / säästää enemmän? Ja jos olet jo säästämisen mestari, voit kysyä itseltäsi: Mikä olisi se innostava ajatus, minkä vuoksi haluaisit sijoittaa tai opetella paremmaksi sijoittajaksi?
Molemmissa tapauksissa kannattaa miettiä sellainen perinpohjainen syy, mikä tuntuu niin innostavalta, että sen rinnalla kaikki haasteet, esteet tai (teko)syyt tuntuvat suorastaan naurettavan pieniltä. Tai ainakin se syy, joka motivoi sinua tekemään paljon töitä haasteista, esteistä tai (teko)syistä huolimatta.
Hedelmällistä itsetutkiskelua!
Omalta osaltani ehkä miellyttävin on listassa uupuva kohta eli taloudellinen riippumattomuus. Ajatus siitä, että joidenkin vuosien kohtuullisen elämän jälkeen voisin vaikka jäädä pois työstäni, vaihtaa alaa, tai vähentää työntekoa, koska en enää olisi riippuvainen työstä toimeentuloni perusosalta.
Tavoitteena on itselläni seuraavan 10-v aikana kerätä sellainen omaisuus, että kotini on velaton tai ainakin nopeasti sijoituksista pois maksettavista (riippuen koroista) ja sen lisäksi omaisuus joka tuottaa perheelle nettona n. 25-30.000 euroa vuodessa eri lähteistä. Esimerkiksi vuokra-asunnot, osinkosijoitukset, muut sijoitukset, Olen jo hyvällä matkalla tähän. Onnistuminen vaatii toki sitä, ettei törsää turhaan. Vuosittaisten perheen nettotulojen säästöprosentti on jossain n. 50 % paikkeilla. Logiikan mukaan tämän pitäisi johtaa melko nopeasti taloudelliseen riippumattomuuteen. Toki minulla on käynyt hyvä onni monessa eri suhteessa elämässä. Olen hyväpalkkaisessa työssä, jossa tuollainen säästösuhde on edes mahdollinen ja elämässäni ei ole käynyt (ainakaan vielä) mitään joka estäisi esimerkiksi työnteon tai terveyden ylläpidon. Lisäksi puolisoni on kohtuupalkkaisessa työssä. Periaatteessa minun pitäisi nykytilanteeni perusteella olla tuossa tilanteessa alle 10-vuodessa, mutta perheeseeni on tulossa lapsia lähivuosina (toivottavasti), joten niiden aiheuttamat menot ovat vielä epäselvät, joten 10-15-v on aika realistinen aikaväli.
Tämä tarkoittaisi, että olisin lopullisesti taloudellisesti riippumaton ennen kuin täytän 50-vuotta.
Tiedostan, että tämänkaltainen suunnitelma on mahdollista vain noin 10-20 % suomalaisista työikäisistä perheistä. Toki monelle yhtä onnekkaalle tuntuu olevan tärkeämpää, että on isompi talo, uudempi auto ja luksustavaroita, kuin se, että elämällä paria pykälää matalammalla kulutasolla saavuttaa taloudellinen vapaus paljon aikaisemmin. En oikein usko maamme eläkejärjestelmään, tai ainakaan siihen, että minä saisin jäädä eläkkeelle ennen kuin täytän 70 tai sairastun vakavasti.
Täysin samoilla linjoilla ja samoilla tavoitteilla mennään, k! 🙂 Sinulla – kuten minullakin – on jo vahva syy (”miksi”) säästämiseen ja säästettyjen rahojen sijoittamiseen mahdollisimman tuottavasti, ja se on avain kaikkeen. Onneksi olkoon myös siitä, että olet päässyt jo hyvän matkaa eteenpäin! 🙂 Itselleni on ollut tosi inspiroivaa seurata oman a) nettovarallisuuden b) kuukausittaisen palkasta riippumattoman kassavirran kehitystä. Luen mielelläni kuulumisia, miten matkasi etenee, ja jaan myös omaa matkaani täällä blogissa.