Olen harrastanut perheen budjetin tekemistä vuodesta 2007 lähtien, siis jo kymmenen vuoden ajan. Kun etsin tietokoneelta näitä budjetteja, yllätyin itsekin siitä, että olen tehnyt budjetteja jo näin pitkään. Budjetointia aloittaessani olimme vielä kolmehenkinen perhe. Esikoisemme oli noin 1,5-vuotias ja odotin toista lastamme.

Vanhojen budjettien tutkailu on mielenkiintoista puuhaa. Olen ollut äitiyspäivärahalla, ja kumpikin meistä vanhemmista oli vuoron perään hoitovapaalla. Molemmat lapset olivat kotona ja hoitoraha kuntalisineen oli alle 600 euroa kuussa. Ja niillä tuloilla pärjättiin aivan hyvin. Kesälomareissulla käytiin Ahvenanmaalla, ulkomailla emme matkustelleet, mutta emme kokeneet jäävämme mistään paitsi. Lasten siirtyessä päiväkotiin päivähoitomaksu oli kahdesta lapsesta korkeimmillaan lähes 500 euroa.

Vaikka olen siis tehnyt perheen budjettia näin pitkään, minulle tuli vanhoja budjetteja tutkaillessa tunne, etten oppinut raha-asioiden hoitamisesta tänä aikana juuri mitään. Vasta viimeisen vuoden aikana koen siirtyneeni omassa oppimisessani uudelle tasolle, mitä henkilökohtaisen talouden hallintaan tulee. Mitä olen siis alkanut tehdä toisin?

(Tässä vaiheessa huomautettakoon, että puhun perheen raha-asioista minä-muodossa, vaikka perheen kaikki rahat ovat yhteiset. Minä olen kuitenkin ollut perheessä se, joka on tehnyt budjetointia ja hoitanut perheen rahaliikenteen kummankin pankkitililtä lähes kokonaan.)

Vuosikausia jatkuneessa budjetoinnissa on tietenkin ollut hyvä ajatus ja annan itselleni kiitosta siitä, että olen jaksanut seurata perheen tuloja ja menoja edes jollain tavalla. Budjetoiminen ei kuitenkaan ole vielä sama asia kuin todellisten tulojen ja menojen seuranta. Oma ongelmani on siis ollut, että koska todellisten tulojen ja menojen kirjaaminen on jäänyt tekemättä, en ole saanut mistään palautetta siitä, onko perheen talous ollut oikeasti tasapainossa. Budjetti on vasta tulo- ja menoarvio, eikä se välttämättä lainkaan vastaa todellisuutta.

Ja kun tarkastelen perheen menneitä budjetteja, havaitsen, että muutamat korjausliikkeet todellisiin menoihin olisivat kyllä olleet paikallaan. Tyypillisessä kuukausibudjetissamme laskujen ja muiden pakollisten menojen jälkeen rahaa on jäänyt palkoista noin 500 euroa, josta on ostettu ruuat, vaatteet ja käyttötavarat sekä maksettu yllättävät menot. Ei kuulosta kovin suurelta summalta, mutta vielä pysähdyttävämpää oli se, että budjetissa oli joka kuukausi noin 500-700 euron Visa-lasku. Jossain kuussa esimerkiksi esikoisen lääkärikäynti oli maksettu luottokortilla. Budjetissa oli tulojen kohdalla usein myös teksti ”Säästöstä”. Käytimme siis säästöjämme elämiseen (eli Visa-laskujen maksamiseen), vaikka uskon, että edes muutaman kuukauden kulukuurilla olisimme päässeet tilanteen päälle eikä säästöihin olisi tarvinnut kajota.

Usein kävi myös niin, että muutama päivä ennen palkkapäivää ilmoitin puolisolle, että tilillä ei ole nyt yhtään rahaa ja että kaikki ostokset tulee maksaa Visalla. Visa-kierteestä pääsimme silloin tällöin eroon, esimerkiksi lomarahojen tullessa tilille, mutta kesälomareissun jälkeen olimme yleensä uudessa kierteessä.

Tein siis tunnollisesti budjettia, mutta koska minulla ei ollut hajuakaan, mihin perheen rahat todellisuudessa menivät, en myöskään voinut muuttaa perheemme rahakäyttäytymistä. Taloutemme ei sinänsä ollut alijäämäinen, mutta jatkuva Visa-kierre kertoo kyllä siitä, että ei se tasapainossakaan ollut.

Kuva: Alejandro Escamilla / Unsplash

Mitä nyt teen toisin? Tällä hetkellä laadin perheelle budjetin osittain samaan tapaan kuin ennenkin. Siinä missä aiemmin tein budjetin yhdeksi kuukaudeksi kerrallaan, nyt teen hyvissä ajoin koko vuoden budjetin ja hahmottelen samalla jo seuraavankin vuodenkin budjettia. Ja koska budjetti tosiaankin on vasta arvio – paras arvaus – perheen tuloista ja menoista, olen ottanut rinnalle kirjanpidon eli perheen todellisten tulojen ja menojen kirjaamisen. Ja tällöin hommasta vasta tuleekin mielenkiintoista! Nyt tiedän täsmälleen, mihin kaikkeen meillä menee rahaa, ja kun pidän kirjaa tarpeeksi pitkään, vuositason budjetointi tulee yhä helpommaksi. Kenties voin jossain vaiheessa jopa luopua seurannasta, mutta se on kyllä koukuttavaa puuhaa :).

Henkilökohtainen kirjanpito on toki työlästä, mutta sen avulla on mahdollista saada paras kontrolli ja ymmärrys omasta rahatilanteesta. Oman kirjanpidon avulla saat selville kaikki mahdolliset menoerät ja erityisesti erilaiset näkymättömät tai yllätykselliset menot, joita on todella vaikea budjetoida (koska niiden olemassaoloa ei aiemmin ehkä edes tiedostanut). Pystyt asettamaan tavoitteita menojen vähentämiseksi tai tietyn prosenttiosuuden säästämiseen palkastasi. Ja mikä ehkä tärkeintä, pystyt tasapainottamaan menoeriä kuukausien välillä. Jos jokin menoerä ylittyy jossain kuussa (meille esimerkiksi tuli viime viikonloppuna 80 euron taksikulu – hups!), voit kiristää budjettia kyseisen menoerän osalta seuraavassa kuussa.

Oivaltavaa alkuviikkoa numeroiden parissa!

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Miten oppia säästäväiseksi?
Kaikkimulletännehetinyt
Share This