Olen harrastanut perheen budjetin tekemistä vuodesta 2007 lähtien, siis jo kymmenen vuoden ajan. Kun etsin tietokoneelta näitä budjetteja, yllätyin itsekin siitä, että olen tehnyt budjetteja jo näin pitkään. Budjetointia aloittaessani olimme vielä kolmehenkinen perhe. Esikoisemme oli noin 1,5-vuotias ja odotin toista lastamme.
Vanhojen budjettien tutkailu on mielenkiintoista puuhaa. Olen ollut äitiyspäivärahalla, ja kumpikin meistä vanhemmista oli vuoron perään hoitovapaalla. Molemmat lapset olivat kotona ja hoitoraha kuntalisineen oli alle 600 euroa kuussa. Ja niillä tuloilla pärjättiin aivan hyvin. Kesälomareissulla käytiin Ahvenanmaalla, ulkomailla emme matkustelleet, mutta emme kokeneet jäävämme mistään paitsi. Lasten siirtyessä päiväkotiin päivähoitomaksu oli kahdesta lapsesta korkeimmillaan lähes 500 euroa.
Vaikka olen siis tehnyt perheen budjettia näin pitkään, minulle tuli vanhoja budjetteja tutkaillessa tunne, etten oppinut raha-asioiden hoitamisesta tänä aikana juuri mitään. Vasta viimeisen vuoden aikana koen siirtyneeni omassa oppimisessani uudelle tasolle, mitä henkilökohtaisen talouden hallintaan tulee. Mitä olen siis alkanut tehdä toisin?
(Tässä vaiheessa huomautettakoon, että puhun perheen raha-asioista minä-muodossa, vaikka perheen kaikki rahat ovat yhteiset. Minä olen kuitenkin ollut perheessä se, joka on tehnyt budjetointia ja hoitanut perheen rahaliikenteen kummankin pankkitililtä lähes kokonaan.)
Vuosikausia jatkuneessa budjetoinnissa on tietenkin ollut hyvä ajatus ja annan itselleni kiitosta siitä, että olen jaksanut seurata perheen tuloja ja menoja edes jollain tavalla. Budjetoiminen ei kuitenkaan ole vielä sama asia kuin todellisten tulojen ja menojen seuranta. Oma ongelmani on siis ollut, että koska todellisten tulojen ja menojen kirjaaminen on jäänyt tekemättä, en ole saanut mistään palautetta siitä, onko perheen talous ollut oikeasti tasapainossa. Budjetti on vasta tulo- ja menoarvio, eikä se välttämättä lainkaan vastaa todellisuutta.
Ja kun tarkastelen perheen menneitä budjetteja, havaitsen, että muutamat korjausliikkeet todellisiin menoihin olisivat kyllä olleet paikallaan. Tyypillisessä kuukausibudjetissamme laskujen ja muiden pakollisten menojen jälkeen rahaa on jäänyt palkoista noin 500 euroa, josta on ostettu ruuat, vaatteet ja käyttötavarat sekä maksettu yllättävät menot. Ei kuulosta kovin suurelta summalta, mutta vielä pysähdyttävämpää oli se, että budjetissa oli joka kuukausi noin 500-700 euron Visa-lasku. Jossain kuussa esimerkiksi esikoisen lääkärikäynti oli maksettu luottokortilla. Budjetissa oli tulojen kohdalla usein myös teksti ”Säästöstä”. Käytimme siis säästöjämme elämiseen (eli Visa-laskujen maksamiseen), vaikka uskon, että edes muutaman kuukauden kulukuurilla olisimme päässeet tilanteen päälle eikä säästöihin olisi tarvinnut kajota.
Usein kävi myös niin, että muutama päivä ennen palkkapäivää ilmoitin puolisolle, että tilillä ei ole nyt yhtään rahaa ja että kaikki ostokset tulee maksaa Visalla. Visa-kierteestä pääsimme silloin tällöin eroon, esimerkiksi lomarahojen tullessa tilille, mutta kesälomareissun jälkeen olimme yleensä uudessa kierteessä.
Tein siis tunnollisesti budjettia, mutta koska minulla ei ollut hajuakaan, mihin perheen rahat todellisuudessa menivät, en myöskään voinut muuttaa perheemme rahakäyttäytymistä. Taloutemme ei sinänsä ollut alijäämäinen, mutta jatkuva Visa-kierre kertoo kyllä siitä, että ei se tasapainossakaan ollut.
Kuva: Alejandro Escamilla / Unsplash
Mitä nyt teen toisin? Tällä hetkellä laadin perheelle budjetin osittain samaan tapaan kuin ennenkin. Siinä missä aiemmin tein budjetin yhdeksi kuukaudeksi kerrallaan, nyt teen hyvissä ajoin koko vuoden budjetin ja hahmottelen samalla jo seuraavankin vuodenkin budjettia. Ja koska budjetti tosiaankin on vasta arvio – paras arvaus – perheen tuloista ja menoista, olen ottanut rinnalle kirjanpidon eli perheen todellisten tulojen ja menojen kirjaamisen. Ja tällöin hommasta vasta tuleekin mielenkiintoista! Nyt tiedän täsmälleen, mihin kaikkeen meillä menee rahaa, ja kun pidän kirjaa tarpeeksi pitkään, vuositason budjetointi tulee yhä helpommaksi. Kenties voin jossain vaiheessa jopa luopua seurannasta, mutta se on kyllä koukuttavaa puuhaa :).
Henkilökohtainen kirjanpito on toki työlästä, mutta sen avulla on mahdollista saada paras kontrolli ja ymmärrys omasta rahatilanteesta. Oman kirjanpidon avulla saat selville kaikki mahdolliset menoerät ja erityisesti erilaiset näkymättömät tai yllätykselliset menot, joita on todella vaikea budjetoida (koska niiden olemassaoloa ei aiemmin ehkä edes tiedostanut). Pystyt asettamaan tavoitteita menojen vähentämiseksi tai tietyn prosenttiosuuden säästämiseen palkastasi. Ja mikä ehkä tärkeintä, pystyt tasapainottamaan menoeriä kuukausien välillä. Jos jokin menoerä ylittyy jossain kuussa (meille esimerkiksi tuli viime viikonloppuna 80 euron taksikulu – hups!), voit kiristää budjettia kyseisen menoerän osalta seuraavassa kuussa.
Oivaltavaa alkuviikkoa numeroiden parissa!
Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.
Ehkä on oikeasti ryhdistäydyttävä kirjanpidon suhteen. Kerään ahkerasti kuitteja rahapussiini, mutta en sitten jaksa kuitenkaan siirtää niitä exceliin. Viimeistään homma kaatuu sitten siihen, kun olen käynyt ravintolassa jo neljättä kertaa enkä todellakaan halua siirtää järkyttäviä summia tietoisuuteeni. Tuloni vaihtelevat 1300 e/kk-3000 e/kk, niin tietoisuus menoeristä helpottaisi varmasti noita laihempia kuukausia. Ja mikä siinäkin on, että silloin kun palkkaa tulee enemmän, niin kaupasta ostelee vaikka mitä erikoisuuksia ja rahaa tuntuu olevan kaikkeen. Pienipalkkaisessa kuussa makkarasoppa, pottumuussi ja kaalilaatikko ovat varsin maukkaita ruokia.
Moikka, kiitos kommentista! Erityisesti tulojen vaihdellessa noinkin paljon olisi varmasti hyödyllistä pitää menoista kirjaa. Huomaan omassa rahanmenossa ihan saman asian kuin sinä – ajoittaiset lisätulot polttelevat kummasti lompakossa ja usein tilipäivän jälkeen rahankäyttö on höllempää. Alkukuusta käyn esim. selvästi useammin kahviloissa. Menot myös kannattaa kirjata ylös päivittäin. Mulla jää se välillä tekemättä ja esim. neljän päivän jälkeen kirjaaminen on paljon tuskaisempaa. Ostokset haihtuvat muistista yllättävän nopeasti :). Jos haluat sparrausta menojen seuraamisessa, niin laita viestiä ansku (at) rahataidot.fi, niin autan parhaani mukaan!
Suosittelen edelleen ja jatkuvasti ihmisille ohjelmaa nimeltä YNAB (you need a budget), joka hoitaa budjetin ja kirjanpidon samalla. Kirjanpidon pitäminen helpottuu merkittävästi, kun käyttää mobiiliappia, johon lisää ostokset heti (kestää n. 10 sec per kassatapahtuma). Itse en saisi aikaiseksi säilyttää kuitteja ja säätää tiettynä päivänä pitkiä aikoja jotain juttua, mutta 5-10 s. per tapahtuma onnistuu kyllä. Sitten kerran kuussa vertaan kirjanpitoa pankkitilin saldoon. Jos pankistasi saa excel tiedoston tapahtumista sen siirtäminen ohjelmaan on melko helppoa (pieniä modauksia eli pilkkujen vaihtaminen pisteisiin summissa ja muunto csv muotoon). Sitten YNAB hoitaa vertailun ja yhdistää pankkitapahtumat kirjanpitoosi. Koko hommassa menee ehkä 30min/kk. Laskut lisätään erikseen. Ohjelman saa kokeiluun 34 päiväksi ilmaiseksi.
Hei, kiitos vinkistä, pitääpä käydä tutustumassa!
Minulla on nykyään tuloissa ja menossa nopea laskema käytössä. Lasken kuukauden viimeinen päivä kaikki menot tileiltä ja kaikki tulot tileiltä (en erittele niitä vaan katson vaan tiliotteista kuukauden otot ja kuukauden painot). Ja vähennän ne toisistaan. Tällä saan näkyviin suunnan. Onko minulla ylijäämäinen talous? Ja miten paljon?
Moikka, tuo on hyvä ja simppeli tapa seurata omaa rahankäyttöä. Meitä kun on neljä, niin liikkuvia osia on enemmän ja on hyödyllistä tietää, paljonko esim. lasten vaatteisiin menee vuodessa rahaa. Helpottaa taas tulevien vuosien suunnittelua. Tosin kun lapset kasvavat, niin menotkin kasvavat 🙂
Minulla kanssa sama systeemi tuo excel. Kuun lopussa käy kaikki Visan tapahtumat läpi niin näkee mihin kaikkialle on rahaa mennyt.
Moikka, kuun lopussa seuraaminen on myös mainio tapa. Mulle sopii paremmin tuo jatkuva seuranta, sillä koen kerran kuussa tehtävän liian työlääksi (uskon että jäisi tekemättä) ja haluan tietää, mihin rahat menevät. Pelkistä tilitapahtumista sitä ei näe. Ja jos alkukuu eletään ihan pellossa :), niin kuun loppuun mennessä on myös suht helppo tehdä ryhtiliike, jos jaksaa seurata jatkuvasti. Mutta siis kerran kuussa on ehdottomasti parempi kuin ei lainkaan!
Meillä tuo kirjanpito tehdään noin parin kk:n välein. Eli kumpainenkin kerää kuitit talteen ja itse näpyttelen ne sitten Exceliin josta näkee kumpi siirtää toiselle ns. tasoitusmaksua. Itse nautin tästä suunnattomasti ja välillä saatan odottaa kolmekin kk ennen kuin teen työn, jotta kuitteja olisi mahdollisimman paljon 😀
Tuon kirjanpidon mukaan näen kaikki toteutuneet kulut, joten en ole nähnyt syytä, miksi budjetoisin tulevaa. Mikä sinulla on tähän syy?
Skorpiotar
pennistamiljoonaksi.blogspot
Moi, kiitos kommentista! Kun teen budjetin, niin saan kokonaiskuvan siitä, mitä menoeriä meillä on, paljonko pitää varata rahaa pakollisten menojen (esim. lainat, vakuutus, muut laskut) maksamiseen ja paljonko jää rahaa yli näiden jälkeen. Vaikkapa viihde- ja ravintolabudjetti auttaa siinä, että pysymme joten kuten kuosissa niiden osalta. En kuitenkaan noudata budjettia orjallisesti, vaan suuntaa-antavasti. Ilman budjetointia on minusta myös vaikeaa asettaa tavoitteita. Budjetoinnin avulla pystyn esim. asettamaan 10 % säästö-/sijoitustavoitteen nettotuloista.
Mitä mieltä muut ovat, teettekö budjettia ja mitä hyötyä siitä mielestänne on?
Vaikka budjetti oli noin kolmas sana jonka opin aikoinaan – kiitos ahkerasti perheemme rahoja rautaisella kädellä hallinnoineen (koti)äitini, en ole koskaan itse varsinaista budjettia tehnyt. Tämä johtuu suurpiirteydestäni, joka on aikamoisen hallitseva luonteenpiirteeni. Samasta syystä en myöskään ole tarkkaan näprinyt menojani, vaikka tähänkin sain kotoa hyvin pedantin mallin (ja aikuisiällä huudot kun jäin kiinni siitä etten arkistoinut joka kuittia mappiin ja taulukkoon 😀 ). Minulla on kuitenkin hyvä perstuntuma taloudestani ja koska rahaa jää hyvin säästöön, en viitsi kiduttaa itsenä stressaavalla numeroiden pyörittelyllä.
Suurpiirteisyys on raha-asioiden kannalta varsin kehno piirre, ja ilman vanhempieni mallia, eläisin varmaan kädestä suuhun ja luotoilla. Olenkin kiittänyt vanhempiani usein siitä, että opettivat minut säästäväiseksi. Vanhempani ovat itse tehneet hienoa työtä talouden kanssa – nyt myöhäisessä keski-iässä heillä on merkittävästi omaisuutta eikä tarvetta lapsuusaikojeni pihistelyyn sillä tavoin ole. Kulut eivät heillä suuremmin ole nousseet. Tämä huolimatta siitä, että äitini on tehnyt lähinnä pätkätöitä joskus ja isänikin on ”vain” tavallinen duunari.
Hei, kiitos kommentista! Tuo on kyllä tosi hienoa, että vanhempien malli on tuottanut hedelmää. Mahtava esimerkki myös siitä, että myös ”tavallisilla duunareilla” on mahdollisuus vaurastua, kun pitää kulut kurissa ja säästää sinnikkäästi. Ja tärkeää tosiaan, että itse tietää, missä rahatilanteen osalta mennään, jolloin tarkka budjetointi ei välttämättä olekaan tarpeen.