Tulin juuri neljän päivän mittaiselta kotimaan minilomalta, johon kuului parin päivän yöpyminen kylpylähotellissa. Olo tällaisen pidennetyn viikonlopun jälkeen on rentoutunut ja levännyt, mikä osoittaa sen, kuinka jo neljän päivän miniloma tekee ololle ihmeitä!

Lomailu on myös aina mielenkiintoista aikaa taloudenhallinnan kannalta. Oma periaatteeni on, että lomia varten ei oteta lainaa, vaan lomat maksetaan aina säästöistä. Tämän vuoksi budjetoin lomat aina etukäteen, joskus hyvinkin menestyksekkäästi (siten, että budjetti riittää hyvin kattamaan kaikki lomasta aiheutuvat kulut) ja joskus vähän vähemmän onnistuneesti (siten, että kuluja tulee huomattavasti budjetoitua enemmän).

Budjeteista huolimatta periaatteeni on, että itse lomalla ei keskitytä rahojen laskemiseen, vaan lomasta nauttimiseen, ja ”lomatilinpäätös” tehdään vasta loman jälkeen. Se ei kuitenkaan poista sitä, ettenkö olisi lomallakin hyvin tietoinen siitä, mihin haluan rahojani käyttää ja mihin en.

Tämäkin loma tarjosi monta paikkaa, missä rahaa olisi helposti kulunut (omasta mielestäni) turhuuksiin, jos kulutuksestaan ei olisi kovinkaan tietoinen. Yksi näistä liittyi pysäköintimaksuihin: Yövyimme kylpylähotellissa, jonka parkkipaikka oli maksullinen (12 euroa/vrk). Kuitenkin kun pysäköimme auton noin 30 metrin(!) päähän kadun varteen, säästimme kahdessa vuorokaudessa 24 euroa sillä, että kävimme yhteensä kolme kertaa muuttamassa parkkikiekon kellonaikaa visiittimme aikana.

Saman tyyppisiä valintoja toistui jo neljän päivän miniloman aikana useita: mihin pysäköimme, mihin menemme syömään, missä tankkaamme auton jne. Kirjaa en näistä valinnoista pitänyt, mutta varmaa on, että fiksummilla valinnoilla saavutettu kokonaissäästö oli useita kymmeniä euroja – siitäkin huolimatta, että nautin lomasta täysin rinnoin ja käytin rahaa kaikkeen, mihin halusin sitä käyttää.

Samaisella kylpylähotellivisiitillä kohtasin myös isomman taloudenhallinnan harjoituksen. Saimme varattua kylpyläloman todella edullisesti, koska siihen kuului parin tunnin myyntiesittely samaisen paikan viikko-osakkeen hankkimisesta. Itse menin esittelyyn suhteellisen skeptisenä, mutta yllättäen kiinnostuin esittelyn aikana mahdollisuudesta paljonkin.

Periaate oli: hotelliketjulta voi ostaa viikko-osakkeen eli oikeuden käyttää tiettyä lomahuoneistoa tietyllä viikolla tietystä kohteesta. Kiinteitä kuluja ovat paitsi osakkeen ostohinta (muutamasta tuhannesta muutamiin kymmeniin tuhansiin euroihin), myös muutaman sadan euron vuosimaksut. Näitä kuluja vastaan saa mahdollisuuden ostaa majoitusta ketjun hotelleista todella edulliseen hintaan, ja mikäli ei käytä varsinaista omistamaansa viikkoa tietystä kohteesta, voi sen vaihtaa pisteisiin, joilla taas voi yöpyä edullisesti erilaisissa kohteissa ympäri maailman. Kun osaketta ei enää halua omistaa, voi sen myydä pois ko. ketjun kautta, ja jälleenmyyntihinnaksi taataan 60% osakkeen listahinnasta (joskin tulee huomioida, että myyntiaika voi olla parista viikosta jopa kahteen vuoteen).

Koska lomailu on yksi lempiharrastuksistani ja samalla myös suurimmista vuosittaisista menoeristäni, kiinnostuin kovasti myyjän esittelemästä mahdollisuudesta saada tuntuvia alennuksia sekä koti- että ulkomaan majoituksista tiettyjen kerta- ja vuosi-investointien jälkeen. Otin heti laskimen esiin ja aloin laskea, paljonko yhden lomaviikon majoituksen hinnaksi tulisi erilaisilla vuosittaisilla lomamäärillä. Näissä laskelmissa otin huomioon osto- ja myyntihinnan välisen erotuksen, kiinteät vuosikulut, alennetun viikkohinnan, sekä tietysti vaihtoehtoiskustannuksen sille, jos saman kertainvestoinnin sijoittaisi muualle poikimaan tuloja (toisin sanoen menetetyn vuosituoton siitä, kun rahat ovat kiinni tässä viikko-osakkeessa eivätkä esimerkiksi osakemarkkinoilla tuloja tuottamassa).

Näillä laskelmilla yksittäisen lomaviikon hinta ei enää ollutkaan niin huikean edullinen, kuin alun perin kuulosti. Kuitenkin kaltaiselleni intohimoiselle lomailijalle laskelmat olivat edelleen houkuttelevia, sillä mitä useamman loman vuodessa tekisi, sitä edullisemmaksi yhden lomaviikon hinta tulisi (johtuen joka tapauksessa toteutuvista kiinteistä kuluista eli vuosimaksusta ja edellä mainitusta vaihtoehtoiskustannuksesta sekä toisaalta alhaisista lisälomaviikon kustannuksista).

Kiinnostuksestamme huolimatta emme olleet puolisoni kanssa valmiita tekemään päätöstä niillä tiedoilla, mitä meillä käsillä oli, vaan pyysimme lisätietoja sekä mahdollisuutta palata asiaan seuraavana päivänä – sen jälkeen, kun olisimme laskeneet erilaiset skenaariot auki hieman tarkemmin (toisin sanoen yhden lomaviikon kustannukset erilaisilla lomamäärillä, eri kohteissa jne.). Myyntitapaamisen sinetöi, kun meitä yritettiin täysin aiheellisesta pyynnöstämme huolimatta taivutella tekemään päätös heti täysin asiaankuulumattomilla argumenteilla (kuten ”tämä on hyvä sijoitus, sillä myös pörssiyhtiöt sijoittavat näihin lomaosakkeisiin”), ja toisaalta ilmoitettiin, etteivät kaikki edut olisi enää käytössämme, jos emme tekisi päätöstä saman tien.

Lopputulos: Poistuin esittelystä hieman harmissani, sillä olin oikeasti kiinnostunut tarjotusta mahdollisuudesta, mutta toisaalta päättäväisenä, sillä oli selvää, että en ikinä tekisi sijoitusta mihinkään kohteeseen, jonka varsinaista arvoa en ensin kunnolla laskisi. Niinpä kaupat jäivät kohdallamme tekemättä, ja varmaankin hyvä niin, koska epäilenpä, että laskelmamme olisivat osoittaneet, että kyseinen sijoitus ei olisi loppujen lopuksi ollut kovinkaan hyvä. Niinpä jatkan lomien suunnittelua kuten tähänkin saakka: puhtaalta pöydältä, mielenkiintoista kohdetta ja parasta hinta-laatusuhdetta etsien.

Leppoisaa lomalta paluuta kaikille muille helatorstain minilomailijoille ja reipasta viikon alkua!

Mihin kannattaa sijoittaa?
Poissa mielestä, poissa silmistä
Share This