Olin eilen Varapuun Asuntoillassa Helsingissä kertaamassa asuntosijoittamisen perusasioita. Kyllä, kertaamassa – olenhan lukenut paljon asuntosijoittamisesta ja käynyt myös monia eri valmennuksia siihen liittyen jo usean vuoden ajan. Minulla kesti kuitenkin todella useampi vuosi, ennen kuin tein eilen vihdoin kaupat ensimmäisestä sijoitusasunnostani, joka alkaa tuottaa minulle vuokratuloa 1.5. alkaen. Tunne ensimmäisten kauppojen jälkeen oli mahtava: tästä se lähtee! (Tätä ennen olen kyllä jo varannut yhden uudiskohteen, joka kuitenkin valmistuu vasta syksyllä, joten siksi olen mieltänyt itseni asuntosijoittajaksi jo muutaman kuukauden ajan. 🙂 )

Eilisessä Asuntoillassa Varapuun Mikko Sjögren sanoi hyvin, että vaurastumisen opiskelu on mielen venyttämistä. Silloin tulin ajatelleeksi, kuinka paljon omaa mieltäni on 2010-luvulla venytetty.

Ennen: Koululaisena, opiskelijana tai urani alkuvuosinakaan en vielä tiennyt, että elämässä voisi talouden näkökulmasta olla muuta kuin työnteko, mahdollisesti säästäminen (mitä nyt kulutukselta sattui jäämään), oman asunnon osto ja asuntolainan maksu. Tavoitteeni oli päästä urallani mahdollisimman pitkälle.

Nykyisin: Olen ymmärtänyt, että minulla on mahdollisuus tavoitella taloudellista riippumattomuutta (ja että sellainen käsite on yleensäkin olemassa 🙂 ). Olen ymmärtänyt, että työnteko toisen palveluksessa ja perinteisellä uralla mahdollisimman pitkälle eteneminen ei ole välttämättä ainoa mahdollisuus tai reitti elämässä (vaikka toki sekin voi olla mielekästä, jos työstään nauttii ja palkitseminen on kohdallaan!). Tai elämän ei välttämättä tarvitse olla jatkuvaa palkan varassa olevaa kädestä suuhun elämistä.

Ennen: En ollut ollenkaan kiinnostunut sijoittamisesta – siitäkään huolimatta, että olin opiskellut kauppatieteitä. Muistan kyllä, kuinka opiskeluaikojen poikaystäväni sijoitti osakkeisiin, mutta se tuntui silloin itselleni hyvin kaukaiselta ajatukselta, varsinkin koska en ollut muussa lähipiirissäni törmännyt sijoittamiseen sitä ennen – enkä törmännyt moneen vuoteen sen jälkeenkään. Ajattelin, että sijoittaminen on vaikeaa, riskialtista ja sitä varten pitää olla jo lähtökohtaisesti rikas. Varsinkin asuntosijoittaminen tuntui minusta vaikealta ja kaukaiselta haaveelta.

Nykyisin: Olen innostunut sijoittamisesta väylänä taloudelliseen riippumattomuuteen. Opiskelun myötä olen ymmärtänyt, että sijoittaminen on mahdollista meille jokaiselle, ja kiinnostunut useammastakin omaisuuslajista! Olen sijoittanut osakkeisiin jo usean vuoden ajan – välillä oppirahoja maksellen, mutta kuitenkin nettovarallisuuttani sinnikkäästi kartuttaen ja sijoitusstrategiaani hioen. Myös asuntosijoittamiseen olen tosiaankin vihdoin rohkaistunut ja etsin tälläkin hetkellä aktiivisesti uusia kohteita.

Vaikka mieleni onkin lähtötilanteesta venynyt vaikka kuinka paljon, Asuntoillassa huomasin kuitenkin (taas), kuinka mieleni kaipaa edelleen venyttämistä. Illan edetessä ja inspiroivia puhujoita kuunnellessani muistutin itseäni siitä, että haaveeni 10 asunnon sijoitussalkusta on todella pieni. Eräskin illan puhujista oli aloittanut 59 euroa pankkitilillään ja ostaa nykyään kokonaisia kerrostaloja.

Miksi siis minun pitäisi tyytyä kymmeneen sijoitusasuntoon? Miksi ei samantien tavoittelisi sataa? Jos muut ovat siihen pystyneet, niin kyllä pystyn minäkin!

Mieltä venyttävää loppuviikkoa ja aurinkoista vappua!

PS. Tulemme tulevaisuudessa esittelemään innostavia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat kääntäneet taloutensa ympäri ja saavuttaneet merkittäviä tuloksia. Oletko sinä yksi heistä? Jos haluat kertoa tarinasi nimelläsi tai nimettömänä, ota yhteyttä info(at)rahataidot.fi.

Kuva: Natalie Collins / Unsplash

Miten aloittaa sijoittaminen?
Vaurastuminen on mielentila
Share This