Sain taannoin aivan mahtavan oivalluksen oman talouteni hallintaan liittyen. Tällä kertaa oivallus kuuluu näin:

Sen sijaan, että tekee ostoksia mahdollisimman nopeasti (”pois mielen päältä” tai yksinkertaisesti koska vain tekee mieli), on taloudenhallinnan kannalta usein järkevämpää viivyttää ostoa mahdollisimman pitkään.

Mistä tämä oivallus sai alkunsa? No, olen aina ollut todellinen suunnittelijatyyppi: rakastan suunnitelmien tekoa ja kaikenlaisten listojen tekoa. Yksi yleisimmistä listatyypeistä elämässäni ovat olleet ostoslistat. Hyvä puoli tässä suunnitelmallisuudessa on ollut se, että olen yleensä pyrkinyt keskittämään ostokset niihin tilanteisiin, kun luottotuotteitani saa edullisesti, ja niinpä en juuri koskaan maksa niistä normaalihintaa. Esimerkiksi Stockmannin Hulluilta päiviltä käyn hamstraamassa aina tiettyä hiuslakkaa ja kasvojenpuhdistusainetta useamman pullon, minkä lisäksi ostan säännöllisesti käyttämiäni tuotteita alennushintaan tai kupongeilla, joita kosmetiikkaliikkeet jakavat säännöllisen epäsäännöllisesti. Näin saan käyttämäni tuotteet aina normaalihintaa edullisemmin ja säästän siis rahaa.

No, se hyvistä puolista. Huono puoli suunnitelmallisuudessa on, että listoille saattaa päätyä tavaraa joko turhaan tai turhan aikaisin. Varsinkin ennen poimin usein naistenlehdistä tai netistä ideoita uusista tuotteista, joita haluan kokeilla, ja lisäsin näitä ostoslistalle. Näiden listojen takia löytyi AINA jotain shopattavaa, tarvitsin tavaraa oikeasti tai en. Ja useimmiten tilanne oli jälkimmäinen, minkä johdosta kaappiini kertyi turhaa tavaraa vaikka muille jakaa. Kuvaavaa on, että myin taannoin Facebook-kirppiksellä kosmetiikkaa yhteensä noin 50 putkiloa ja purnukkaa, joista osa oli avaamattomia – puuh!

Tällä kertaa saamani oivallus lähti liikkeelle siitä, kun huomasin, että pari lempihajuvettäni oli suhteellisen lopussa. Luonnollisestikin tartuin heti toimeen, surffailin hetken netissä etsien parasta hintaa ko. hajuvesille, ja klik, tilaus molemmista hajuvesistä lähti matkaan. Mutta eipä aikaakaan, kun olin hajuvesien lisäksi klikannut ostoskoriini toisessa nettikaupassa paitsi shampoon ja hoitoaineen, myös pari pulloa hiusten muotoilusuihketta.

Oli niiiiiin lähellä, etten tilannut tätä yli 100 euron lisäostosta – kunnes tajusin, mitä olin tekemässä. Sinänsä tuotteet olivat tarpeellisia – mutta eivät vielä moneen kuukauteen. Ajatus iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta: jos viivytän tätä ja muutamaa muuta samankokoista ostosta muutaman kuukauden, ehdin sillä aikaa sijoittaa ko. rahat vaikkapa USA:n pörssiin ja saada kvartaalittaista osinkotuloa tai parhaimmassa tapauksessa jopa oppia elämään ilman kyseisiä tuotteita. (Ehkä ei ilman shampoota kuitenkaan, hah!)

Kuva: Alexandru Tugui / Unsplash

Ostosten viivyttäminen on siis useimmiten järkevämpää taloudenhallintaa kuin kaikkimulletännehetinyt-mentaliteetti. Mitä pitempään ostoksia pystyy viivyttämään, sitä enemmän sama raha ehtii tuottaa muualla. Kaikkein suurin hyöty tulee toki siitä, jos lopulta huomaa, ettei ko. ostoksia edes halua/tarvitse tehdä. Itse olen jo jonkin aikaa hyödyntänyt tätä logiikkaa niiden tavaroiden suhteen, joita en tarvitse. Kaltaiselleni entiselle himoshoppaajalle tämä on todella suuri muutos!

Turha shoppailu on vähentynyt omalla kohdallani etenkin ihastuttuani KonMarin perusajatukseen, jonka perusteella arvioin todella kriittisesti, tuottaako tämä asia minulle aidosti iloa. Uuden tavaran tuoma mielihyvä nimittäin katoaa hyvinkin nopeasti. Paljon suurempaa mielihyvää tuo se, että ostan sitä, mitä oikeasti tarvitsen ja/tai mikä tuottaa minulle aidosti iloa pitkälläkin tähtäimellä. Loput rahat investoin siihen, mikä minulle on oikeasti tärkeää, eli taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun.

Siispä pohdittavaksi seuraavan hankinnan yhteydessä:

  • Tarvitsenko tätä todella, juuri nyt?
  • Tuottaako tämä asia minulle aidosti todella paljon iloa – tuleeko siitä uusi lempitavarani tai ainutlaatuinen elämys, jota muistelen vielä vuosienkin päästä?
  • Vai saanko enemmän tai pitkäkestoisempaa iloa siitä, että käytän samat rahat edistämään minulle tärkeitä taloudellisia tavoitteita?

Fiksuja hankintoja ja paljon iloa alkuviikkoon!

PS. Kaksi viikkoa sitten haastoin sekä itseni että Anskun ja kaikki lukijamme miettimään, mitä sellaisia menoja elämässämme on, mitä voisimme vähentää tai mitä ilman voisimme tulla toimeen. Ansku taas kirjoittti viimeksi ruokamenojen karsimisesta. Itse tulin siihen tulokseen, että vastauksena omaan haasteeseeni luovun eräästä upeasta, mutta kalliista silkkihuivista, joka osoittautui todellakin kirjaimellisesti vastuuksi (liability): herkän materiaalinsa vuoksi huivi on pesetettävä pesulassa, ja joka ikinen pesulakerta maksaa 15% huivin hinnasta. Toisin sanoen seitsemällä pesulakäynnillä huivin (jo alun perinkin kallis) hinta on yli tuplaantunut. Vaikka huivi kaunis onkin, keksin kyllä paljon parempaa käyttöä tuolle jatkuvalle menoerälle! Raportoi ihmeessä alle, mitä säästökohteita olet itse löytänyt elämästäsi viime aikoina.

Mihin perheen rahat oikein menevät?
Miten säästää ruokamenoissa?
Share This