Tunteet ja rahapäätökset, osa 1

Tunteet ja rahapäätökset, osa 1

Oletko koskaan miettinyt, kuinka suuri merkitys tunteilla on kaikkiin elämämme valintoihin? Tunteet vaikuttavat erityisen paljon raha-asioihin, niin pienessä kuin suuressa mittakaavassa. Palkitsemme itsemme ravintolaillallisella tai uusilla vaatteilla. Lohdutamme itseämme ravintolaillallisella tai uusilla vaatteilla. Kun on tylsää, menemme ravintolaillalliselle…

Ja kaikki nämä tietenkin maksavat rahaa.

Raha-asioissa tunteet ja järki nähdään usein toistensa vastakohtina. Järki nähdään rahankäytölle positiivisena asiana ja tunteet haitallisena. Säästäväisyyden ajatellaan olevan järkevän ihmisen touhua, eikä järkevä ihminen koskaan hairahdu heräteostoksiin. Tunteikkaan ihmisen rahankäyttö on sitä vastoin yhtä ailahtelevaa kuin ihminen itse. Tunteikas ihminen ei säästä eikä sijoita, vaan tuhlaa kaiken!

Mutta ei kai asia ole näin mustavalkoinen? Voisiko tunteet nähdä vahvuutena ja ymmärtää, että tunteet ovat läsnä kaikessa toiminnassamme? Järki ja tunteet eivät ole toistensa vihollisia: niin sanotusti järjellä tehdyt päätökset pohjautuvat aina tunteeseen ja tunteet saavat aikaan sekä järkeviä että järjettömiä päätöksiä. Esimerkiksi turvallisuudentunne ohjaa monen ihmisen rahakäyttäytymistä ja saa aikaan rationaalisia valintoja. Ja kun onnistumme säästämään taloudellisen puskurin, tunnemme iloa ja ylpeyttä itsestämme, ja nämä tunteet ruokkivat lisää onnistumisia.

Tunteet vaikuttavat oman taloutemme hallintaan myös suurissa, jopa elämänmittaisissa päätöksissä, joiden ajatellaan olevan usein järkiperäisiä. Esimerkiksi oma koti ostetaan viime kädessä tunteella, vaikka fiksu ihminen ottaa toki myös laskimen käteen asuntoa ostaessaan.

Tunteet ovat vahvasti läsnä myös silloin, kun ihminen päättää tehdä täyskäännöksen omassa taloudenhallinnassaan. Usein taloudellinen täyskäännös saa alkunsa negatiivisista tunteista. Joku saattaa inhota itseään jouduttuaan pikavippikierteeseen; toinen taas haluaa tarjota lapsilleen parempaa elämää kuin on itse elänyt. Tärkeää on osata ponnistaa irti negatiivisten tunteiden kierteestä ja kääntää negatiivisuus myönteiseksi voimavaraksi.

Itse olen pohtinut omaa taloudenhallinnan historiaani ja sitä, miten tunteet ovat vaikuttaneet muutamaan käänteeseen elämässäni. Samalla olen oivaltanut, kuinka alitajuisesti tunteet vaikuttavat toimintaamme. Päätöksenteon taustalla vaikuttavia tunteita ei usein tiedosta, ja siksi onkin hyvä pysähtyä aika ajoin ja miettiä, millaisia tunteita omiin rahapäätöksiin on liittynyt. En väitä, että nämä tunteet johtaisivat aina huonoihin päätöksiin, mutta uskon hyvän itsetuntemuksen helpottavan omissa tavoitteissa pysymistä.

Tunteet ohjaavat toimintaamme. (kuva: Unsplash)

Ehkäpä esimerkki elävästä elämästä valaisee asiaa.  Valmistuin yliopistosta joulukuussa 2000 ja vuoden 2001 lopussa ostin ensimmäisen oman asunnon, yksiön Helsingin kantakaupungista. Asunto maksoi 550 000 mk eli nykyrahassa reilusti alle 100 000 eur. Asuntoon oli tulossa putkiremontti, joten sen sai melko edullisesti jopa sen ajankohdan hintatasoon nähden.

Ehdin asua asunnossa kuukauden ja sitten tapasin elämäni miehen, josta tuli sittemmin aviomieheni. Muutimme pian saman katon alle ja kun kaksi vuotta oli kulunut asuntoni ostamisesta, muutimme isompaan kotiin ja myin asuntoni juuri putkiremontoituna velattomaan hintaan 113.000 eur. Muistan ajatelleeni enemmän tai vähemmän tietoisesti, että totta kai asunto pitää myydä, jotta ”kukaan” ei vain ajattelisi (mukaan lukien minä itse ja mieheni), että pidän oman asunnon takaporttina parisuhteen kariutumisen varalta.

Asunnon myymiseen ei ollut oikeastaan yhtään järkevää syytä. Silloiselle minälleni oli mahdoton ajatus, että olisin pitänyt asunnon ja laittanut sen vuokralle, jotta olisimme saaneet lisätuloja. Tavallisen ihmisen kuului mielestäni omistaa vain yksi asunto ja halusin asuntoni myymisellä myös ”näyttää maailmalle”, että tässä parisuhteessa ollaan tosissaan.

Toinen asunnon myymiseen vaikuttava päätös oli, että olimme menossa naimisiin kesällä 2004 ja tarvitsimme rahaa häihin. Häät maksoivat muistaakseni noin 8.000 eur ja häämatkallekin piti päästä. Rahoitimme häät ja häämatkan asunnon myyntivoitolla.

Tekisinkö nyt jotain toisin?

Jälkeenpäin on helppo jossitella ja harmitella tekemiään päätöksiä. Ajattelen kuitenkin, että päätös asunnon myymisestä oli tehty silloisella viisaudella ja oli siinä hetkessä paras mahdollinen. Toki olisin saattanut toimia myös toisin, mikäli olisin pohtinut päätöstä syvällisemmin ja tiedostanut paremmin, millaisia tunteita ja alitajuisia, itsestään selvänä pitämiäni olettamuksia päätökseen liittyi.

Kun kyse on rahasta, niin sekä pienessä että isossa päätöksenteossa on tärkeää laittaa ”autopilotti” pois päältä ja oppia tunnistamaan omia tunteitaan. Tunteet ohjaavat kaikkea toimintaamme – ne voivat joko lamaannuttaa tai buustata eteenpäin. Uskon, että tunteet ovat yksi tärkeimmistä rahataitojen rakennuspalikoista, joten aiheesta seuraa jatkoa myös tulevissa kirjoituksissa. Tuleeko sinulla mieleen tilanteita, jossa tunteet ovat vaikuttaneet raha-asioihisi?

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Taloudellisen muutoksen avaimet

Taloudellisen muutoksen avaimet

Minulta kysytään usein, miten on mahdollista kääntää elämänsä ympäri jatkuvasta shoppailu- ja luottokierteestä, saada oma talous tasapainoon ja alkaa kasvattamaan varallisuuttaan, kuten minä tein.

Mielestäni tärkein askel on, että alkaa yleensäkin kyseenalaistaa omaa elämäänsä ja elämäntyyliään. Omassa tapauksessani elämäni oli näennäisesti vaurasta siten, että palkkani oli keskimääräistä parempi ja rahaa riitti kaikkeen mukavaan matkustelemisesta shoppailuun. Elin kuitenkin kädestä suuhun eli kaikki, mikä tuli, myös meni. Useimpina kuukausina kulutustani rahoitti luottokortti.

Oli mullistava asia tajuta, että myös muunlainen elämä on mahdollista. Rahataitoihin perehtymisen myötä huomasin itsessäni suuren joukon uskomuksia, itselleni itsestäänselviä ja suurelta osin tiedostamattomia ”totuuksia” elämästä, jotka rajoittivat mahdollisuuksiani muutokseen.

Yksi merkittävimmistä uskomuksistani oli: ”Työnteolla ei rikastu – rikkaaksi synnytään tai tullaan jonkin erittäin epätodennäköisen onnenpotkun (kuten lottovoiton) kautta.” Kuinka herkullinen uskomus, joka takasi sen, että koska en ollut syntynyt rikkaaseen perheeseen eikä kohdalleni osunut lottovoittoa, olin tuomittu taloudelliseen tilanteeseeni.

Olen edelleen sitä mieltä, että pelkän työnteon varaan ei vaurastumista voi laskea. Sen sijaan olen oppinut näkemään huikean määrän muita mahdollisuuksia vaurastumiseen. Nämä ovat olleet olennaisimmat oivallukseni:

1. Minulla on mahdollisuus vaurastua. Maailmassa on paljon esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat nousseet jopa huikeisiin rikkauksiin alimmasta köyhyydestä. Työskentelen edelleen sen kanssa, että uskoisin niin ison nousun olevan mahdollista myös minulle. Kuitenkin jo nyt saavuttamani tulokset kertovat, että määrätietoisella työllä voi saada merkittäviä muutoksia aikaan.

2. Haluan vaurastua, koska haluan saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden. Tämä oli edellisen lisäksi kaikkein merkittävin muutoksen avain, sillä se loi minulle paitsi selkeän tavoitteen, myös syyn pitkäjänteiselle työlle tavoitteeni eteen. Aiemmin vietin jo hyvin pitkälle sellaista elämää kuin halusin: nautin elämästä matkustelun, shoppailun ja muiden nautintojen muodossa. Vapaus on kuitenkin yksi tärkeimmistä arvoistani ja minua ahdisti ajatus siitä, että olin täysin riippuvainen työstäni ja palkastani. Tajusin, että haluan taloudellisesti vapaaksi, jotta voin joka päivä vapaasti valita, miten aikani ja rahani käytän – jotta en joudu tekemään töitä rahasta tai laskemaan rahojani joka kerta halutessani ostaa jotain isompaa.

Taloudellinen riippumattomuus antaa joka päivä vapauden valita, miten aikani ja rahani käytän. Kuva: David Marcu / Unsplash

3. Kaikki lähtee ylijäämäisestä taloudesta, toisin sanoen tulojen on oltava suuremmat kuin menot. Niin kauan kuin menot ovat yhtä suuret (tai suuremmat) kuin tulot, ei vaurastumista tapahdu. Sen sijaan, kun talous saadaan ylijäämäiseksi, ylijäämä voidaan sijoittaa tuottamaan lisää rahaa, joka voidaan sijoittaa uudelleen, ja syntyy positiivinen vaurastumisen kierre.

4. Menojen karsiminen on arvovalintoja. Tajusin, etten loppujen lopuksi tarvitse sitä kaikkea, mihin rahani kuluivat. Olennaista oli määrittää, mikä tuotti minulle kaikkein eniten iloa ja karsia turhat menot. Karkeasti ajateltuna kun 20 prosenttia asioista loppujen lopuksi tuottaa 80 prosenttia mielihyvästä. Minun kohdallani se tarkoitti matkustelun, ravintolasyömisen ja shoppailun vähentämistä – jonkun muun kohdalla se voi tarkoittaa kalliiden harrastusten vaihtamista edullisempiin tai ylimääräisten herkkujen karsimista. Kun minulla oli vahva syy vaurastumiselle (kts. kohta 2), myös näiden arvovalintojen tekeminen oli helpompaa suuremman syyn vuoksi.

5. Menojen karsimista enemmän vaurastumiseen vaikuttaa kuitenkin tulojen kasvattaminen. Menoja kun ei voi karsia loputtomiin. Ennen pidin päivätyöni palkkatuloja ainoana mahdollisena tulonlähteenä. Palkka on edelleen itselleni merkittävässä roolissa, koska olen onnistunut kasvattamaan myös palkkaani omaa osaamistani ja myyntitaitoja kehittämällä. Aloin kuitenkin aktiivisesti myös ideoida ja kartoittaa uusia tulonlähteitä. Päivätyön lisäksi muunsin pari rakasta harrastustani lisätuloiksi kouluttautumalla ja aloittamalla sivutyön tanssiliikunnan ohjaajana ja elämäntaidon valmentajana. Ylijäämäisen talouden myötä aloitin sijoittamisen, joka alkoi tuottaa minulle lisätuloja mm. osinkojen muodossa. Olen myös myynyt kodistani paljon ylimääräistä tavaraa kirpputoreilla ja saanut siitäkin lisää kassavirtaa. Olennaista on, että fokukseni on kääntynyt pelkästä menojen karsimisesta jatkuvaan uusien tulonlähteiden luomiseen.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä vaurastumista rajoittavia uskomuksia ja haasteita sinulla on – tai toisaalta minkälaisten oivallusten myötä olet itse saanut tehtyä muutoksia talouteesi. Hedelmällisiä pohdintoja loppuviikkoon!

Minä ja raha: Minnan tarina

Minä ja raha: Minnan tarina

Tarkempi esittäytyminen lienee paikallaan: olen Minna, Rahataidot-blogin perustaja ja intohimoinen rahataitojen opiskelija. Miksi minä päädyin kirjoittamaan tätä blogia, kun vielä muutamia vuosia sitten osuvampi blogin nimi minulle olisi ollut Himoshoppaajan päiväkirja?

Kaikki lähtee oikeastaan liikkeelle jo lapsuudestani. En todellakaan ole syntynyt kultalusikka suussa, vaan päin vastoin, tulen erittäin niukkatuloisesta yksinhuoltajaperheestä. Koulussa katselin aina kaihoisasti, kun luokkakavereilla oli Leviksen farkut tai Lacosten paita (kyllä, tästä on jo joitakin vuosikymmeniä 🙂 ) eikä minulla ollut varaa merkkivaatteisiin.

Äitini teki kyllä parhaansa opettaakseen minulle vastuullista rahankäyttöä ja säästämistäkin – sain esimerkiksi jo suhteellisen nuorena vastuun omasta kuukausirahastani, jonka käyttö piti suunnitella kattamaan koko kuukauden omat menot. No, impulsiivisella luonteellani lähes koko raha meni tietysti kuukauden ensimmäisinä päivinä ja loppukuun ajan pitikin tinkiä kaikesta kivasta.

Tämä malli jatkui koko nuoruuteni ja pitkälle aikuisikään. Tein opiskeluaikoina jatkuvasti osa-aika- ja kesätöitä, mutta onnistuin kuluttamaan kaiken, mitä ansaitsinkin. Opintojen jälkeisen positiivisen urakehityksen myötä tuloni kasvoivat merkittävästi, ja yhtäkkiä minulla olikin varaa kaikkeen siihen, mistä olin ennen voinut vain haaveilla. Himoshoppaaja minussa pääsi vapaaksi ja nautti täysin rinnoin, kun jokainen palkankorotus oli ihana syy ostaa lisää merkkilaukkuja, varata uusia ulkomaanmatkoja – tai ostaa upea asunto Helsingin keskustasta.

Vasta vuonna 2011 päähäni pälkähti ensimmäistä kertaa yllättävä ajatus: onkohan tässä mitään järkeä. Silloin minun oli saatava uusi iPad, vaikka jouduinkin maksamaan sen luottokortilla, kun tililläni ei ollut yhtään rahaa ja seuraavaan palkkapäivään oli vielä aikaa. Korkeista tuloista huolimatta olin ihan p.a.

Samoihin aikoihin eksyin entisen opiskelukaverini, varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmen varallisuusvalmennukseen. Muistan, kuinka Terhi sanoi, että minun yhden hengen talouteni kuukausimenot ovat samaa luokkaa kuin heidän nelihenkisen perheensä. Auts.

Tuolloin tajusin, että tekemällä fiksumpia valintoja minulla on oikeasti mahdollisuus vaurastua. Se oli minulle mullistava ajatus, koska en ollut aiemmin edes ajatellut, että minulla voisi olla mahdollisuus kerryttää itselleni merkittävää omaisuutta, saati sitten palkasta riippumattomia tuloja. Tai yleensäkään, että sellaista voisi tapahtua kenellekään tavalliselle ihmiselle!

Sitä ennen ajattelin (enkä edes kovinkaan tietoisesti, vaan täysin itsestäänselvästi), että meidän tavallisten ihmisten kuuluu tehdä töitä ja huolehtia, että palkka riittää kattamaan asuntolainan ja muut elämiseen liittyvät kulut, ja lopuilla rahoilla elämästä nautitaan sen verran kuin varaa on.

Kuva: Canva.com

Tuosta käänteentekevästä oivalluksesta alkoi intohimoinen rahataitojen opiskeluni ja matkani kohti taloudellista riippumattomuutta. Muutamassa vuodessa on tapahtunut paljon. Ensinnäkin, olen käyttänyt satoja tunteja opiskelemiseen ja itseni kehittämiseen rahataitoihin, sijoittamiseen, mielenhallintaan ja tavoitteiden saavuttamiseen liittyen. Olen lukenut useita kirjoja vaurastumisen psykologiaan, rahataitoihin ja sijoittamiseen liittyen. Olen aloittanut parikin sivutoimista yritystä tuomaan itselleni lisätuloja. Eikä turhaan: kaiken tämän ansiosta olen hankkinut itselleni taloudellisen puskurin, kasvattanut nettovarallisuuttani huomattavasti ja aloittanut sijoittamisen osakkeisiin, kultaan ja viimeisimpänä aluevaltauksena asuntoihin.

Koen kuitenkin, että olen taloudenhallinnan ja vaurastumisen matkalla vielä alussa. Minussa elää edelleen pieni himoshoppaaja, joka nostaa ajoittain päätään ja jonka kanssa joudun välillä kamppailemaan tavoitellessani ylijäämäistä taloutta. Toisaalta opin sijoittajana joka päivä uutta ja teen välillä myös virhevalintoja. Lisäksi löydän edelleen mieleni syövereistä rajoittavia ajatuksia ja uskomuksia vaurastumisen suhteen.

Vaikka olen päässyt lähtötilanteeseeni verrattuna todella pitkälle, paljon oppia on varmasti vielä edessä, ja siksipä onkin hienoa päästä jakamaan tässä blogissa omia oivalluksiani henkilökohtaisesta taloudenhallinnasta, vaurastumisen psykologiasta ja sijoittamisesta. Odotan myös sitä, että pääsen vaihtamaan ajatuksia samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa, sillä parhaat oivallukseni olen saanut vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Samalla toivon, että voin oman matkani dokumentoinnin kautta innostaa myös muita ottamaan oman taloutensa ohjat omiin käsiinsä. Uskon vahvasti, että vaurastuminen on mahdollista meille jokaiselle.

Odotan siis innolla tätä matkaa yhdessä. Jätä ihmeessä kommentti tai laita viestiä minna (at) rahataidot.fi – kuulen mielelläni, mitä ajatuksia oma tarinani sinussa herätti!

Ihanaa viikonloppua!