Poissa mielestä, poissa silmistä

Poissa mielestä, poissa silmistä

Kuva: Daria Nepriakhina / Unsplash

Viimeiset viikot ovat menneet arjen pyörityksessä ja kaikki tavoitteellinen raha-asioihin liittyvä on rehellisesti sanottuna jäänyt taka-alalle. Olen osittain tietoisesti ollut ajattelematta raha-asioita, sillä kevään viimein saavuttua aloitimme tontillamme pihan laiton ja siihen saa kyllä mukavasti uppoamaan rahaa. Pihasuunnittelijamme lohdutti meitä, että hekin olivat aikanaan suorastaan musertuneet oman talonsa pihasuunnitelman kustannusten edessä. Joku on kuulemma sanonut, että omakotitalon pihaa ei saa laitettua alle 30.000 euron. Meillä ei sentään noin paljon rahaa mene, mutta jokunen tonni kuitenkin, ja osan siirrämme suosiolla ensi vuoteen.

Ostimme mieheni kanssa tosiaankin syksyllä 2015 täysin saneerattavan, 1960-luvulla rakennetun omakotitalon ja on kyllä vissi totuus, että saneeraukseen käytetyllä rahalla olisimme rakentaneet uuden talon. Remontin edetessä huomasimme olevamme amatöörejä, mitä tulee laajamittaisen saneerauksen budjetointiin. Kaikki maksoi todella paljon enemmän kuin mitä olimme laskeneet, ja ensimmäistä kertaa elämässäni aloin stressata rahasta. Mieheni suhtautui asiaan rennommin ja totesi aika ajoin ”se on vain rahaa”. Totta tuokin, ja olenkin miettinyt kiitollisuudella niitä asioita, jotka elämässämme ovat hyvin. Päivittäin olen kiitollinen siitä, että olemme kaikki terveitä, ja parisuhdekin kesti hurjan remontin. Ja kyllä minä tätä taloa rakastan, jos olen vihannutkin!

Remonttilaskujen maksamisen myötä minulle tuli tietty vastenmielisyys laskujen – etenkin mihin tahansa remontointiin liittyvien laskujen – maksamista kohtaan. Ja tällä hetkellä, kun olen enemmän tai vähemmän tietoisesti työntänyt kaiken rahanmenoon liittyvän taka-alalle, olen alkanut yhä paremmin ymmärtää ihmisiä, jotka käyttävät rahaa melko surutta, ylivelkaantuvat eivätkä lopulta edes viitsi avata kotiin tulevia laskuja. En voi tietenkään väittää olevani samassa tilanteessa kuin oikeasti henkilökohtaiseen konkurssiin ajautuva henkilö, mutta ymmärrän tuntemukset, joita tilanteessa kohtaa. Raha-asioiden ahdistaessa on usein helpompi olla ajattelematta koko asiaa, vaikka se vie monesti tilannetta vain pahempaan suuntaan.

Samalla olen jälleen kerran huomannut, kuinka tärkeää on asettaa itselleen taloudelliset tavoitteet, tehdä budjetti ja oikeasti seurata, mihin raha menee. Itse seurasin perheen menoja tarkasti koko alkuvuoden, mutta nyt kun lopetin seurannan (koska väsyin siihen ja jatkuvat ylimääräiset remonttimenot alkoivat ahdistaa), rahaa on alkanut kulua kaikenlaiseen ylimääräiseen, johon suhtauduin aiemmin tiukemmin. Poissa mielestä, poissa silmistä. On helppoa taantua takaisin vanhaan minään ja käyttää ”samaan konkurssiin” rahaa melko surutta kaikenlaiseen, mutta se on myös tehokas tapa pitää huolta siitä, että kohta rahaa ei ole senkään vertaa.

Itse joudun sietämään urakoitsijoiden laskuja vielä muutaman kuukauden ja koska remontoiminen on myös henkisesti aika rankkaa, täytyy varmaan olla itselleen armollinen. Lupaan, että toisen vuosipuoliskon alkaessa aloitan taas talousseurannan ja päivitän rahatavoitteeni 😊.

PS. Jos harkitset vanhan talon saneerausta ja olet tekemässä budjettia, voit laittaa minulle yksityisviestiä, niin voin kertoa tarkemmin remonttikuluistamme!

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Kuinka pitkälle pystyt venyttämään mieltäsi?

Kuinka pitkälle pystyt venyttämään mieltäsi?

Olin eilen Varapuun Asuntoillassa Helsingissä kertaamassa asuntosijoittamisen perusasioita. Kyllä, kertaamassa – olenhan lukenut paljon asuntosijoittamisesta ja käynyt myös monia eri valmennuksia siihen liittyen jo usean vuoden ajan. Minulla kesti kuitenkin todella useampi vuosi, ennen kuin tein eilen vihdoin kaupat ensimmäisestä sijoitusasunnostani, joka alkaa tuottaa minulle vuokratuloa 1.5. alkaen. Tunne ensimmäisten kauppojen jälkeen oli mahtava: tästä se lähtee! (Tätä ennen olen kyllä jo varannut yhden uudiskohteen, joka kuitenkin valmistuu vasta syksyllä, joten siksi olen mieltänyt itseni asuntosijoittajaksi jo muutaman kuukauden ajan. 🙂 )

Eilisessä Asuntoillassa Varapuun Mikko Sjögren sanoi hyvin, että vaurastumisen opiskelu on mielen venyttämistä. Silloin tulin ajatelleeksi, kuinka paljon omaa mieltäni on 2010-luvulla venytetty.

Ennen: Koululaisena, opiskelijana tai urani alkuvuosinakaan en vielä tiennyt, että elämässä voisi talouden näkökulmasta olla muuta kuin työnteko, mahdollisesti säästäminen (mitä nyt kulutukselta sattui jäämään), oman asunnon osto ja asuntolainan maksu. Tavoitteeni oli päästä urallani mahdollisimman pitkälle.

Nykyisin: Olen ymmärtänyt, että minulla on mahdollisuus tavoitella taloudellista riippumattomuutta (ja että sellainen käsite on yleensäkin olemassa 🙂 ). Olen ymmärtänyt, että työnteko toisen palveluksessa ja perinteisellä uralla mahdollisimman pitkälle eteneminen ei ole välttämättä ainoa mahdollisuus tai reitti elämässä (vaikka toki sekin voi olla mielekästä, jos työstään nauttii ja palkitseminen on kohdallaan!). Tai elämän ei välttämättä tarvitse olla jatkuvaa palkan varassa olevaa kädestä suuhun elämistä.

Ennen: En ollut ollenkaan kiinnostunut sijoittamisesta – siitäkään huolimatta, että olin opiskellut kauppatieteitä. Muistan kyllä, kuinka opiskeluaikojen poikaystäväni sijoitti osakkeisiin, mutta se tuntui silloin itselleni hyvin kaukaiselta ajatukselta, varsinkin koska en ollut muussa lähipiirissäni törmännyt sijoittamiseen sitä ennen – enkä törmännyt moneen vuoteen sen jälkeenkään. Ajattelin, että sijoittaminen on vaikeaa, riskialtista ja sitä varten pitää olla jo lähtökohtaisesti rikas. Varsinkin asuntosijoittaminen tuntui minusta vaikealta ja kaukaiselta haaveelta.

Nykyisin: Olen innostunut sijoittamisesta väylänä taloudelliseen riippumattomuuteen. Opiskelun myötä olen ymmärtänyt, että sijoittaminen on mahdollista meille jokaiselle, ja kiinnostunut useammastakin omaisuuslajista! Olen sijoittanut osakkeisiin jo usean vuoden ajan – välillä oppirahoja maksellen, mutta kuitenkin nettovarallisuuttani sinnikkäästi kartuttaen ja sijoitusstrategiaani hioen. Myös asuntosijoittamiseen olen tosiaankin vihdoin rohkaistunut ja etsin tälläkin hetkellä aktiivisesti uusia kohteita.

Vaikka mieleni onkin lähtötilanteesta venynyt vaikka kuinka paljon, Asuntoillassa huomasin kuitenkin (taas), kuinka mieleni kaipaa edelleen venyttämistä. Illan edetessä ja inspiroivia puhujoita kuunnellessani muistutin itseäni siitä, että haaveeni 10 asunnon sijoitussalkusta on todella pieni. Eräskin illan puhujista oli aloittanut 59 euroa pankkitilillään ja ostaa nykyään kokonaisia kerrostaloja.

Miksi siis minun pitäisi tyytyä kymmeneen sijoitusasuntoon? Miksi ei samantien tavoittelisi sataa? Jos muut ovat siihen pystyneet, niin kyllä pystyn minäkin!

Mieltä venyttävää loppuviikkoa ja aurinkoista vappua!

PS. Tulemme tulevaisuudessa esittelemään innostavia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat kääntäneet taloutensa ympäri ja saavuttaneet merkittäviä tuloksia. Oletko sinä yksi heistä? Jos haluat kertoa tarinasi nimelläsi tai nimettömänä, ota yhteyttä info(at)rahataidot.fi.

Kuva: Natalie Collins / Unsplash

Vaurastuminen on mielentila

Vaurastuminen on mielentila

Kirjoitin taannoin tunteiden vaikutuksesta rahankäyttöön. Sekä positiiviset että negatiiviset tunteemme ja mielentilamme vaikuttavat rahankäyttöömme. Omia tunteita kannattaa oppia tunnistamaan, sillä voimme joko buustata tai vahingoittaa taloudellista tilannettamme riippuen kulloinkin vallalla olevista tunteista. Tunteita voi myös oppia hallitsemaan. Vaurastuminen on mielentila: voit valjastaa kaikki tunteesi palvelemaan omia vaurastumisen tavoitteitasi. Yhtä lailla meillä voi olla myös vaurastumista vaikeuttavia mielentiloja. Tässä muutamia, joita olen tunnistanut omalla kohdallani.

Lannistuminen. Joskus olo saattaa tuntua toivottomalta velkavuoren tai vaurauden hitaan karttumisen edessä. Voi tuntua vähäpätöiseltä säästää vaikkapa 20 euroa kuussa, mutta pienistä puroista ja valinnoista syntyy isompi virta. Entäpä jos säästämisen sijaan sijoitat 20 euroa kuussa? 5% tuotto-oletuksella sinulla on ensimmäisen vuoden jälkeen 240 euron sijaan 252 euroa. Tämä voi tuntua mitättömältä, mutta voit miettiä, että sijoituksen tuottamalla 12 eurolla saat ilmaisen lounaan. Minulle ainakin kelpaa ilmainen lounas, puhumattakaan siitä, että sijoittamani summa olisi haihtunut taivaan tuuliin. Entäpä jos laitat sivuun kaksi euroa päivässä? Se tekee 60 euroa kuussa ja vuodessa jo 720 euroa. Tuon kaksi euroa voit laittaa sivuun aina kun jätät takeaway-kahvin ostamatta tai ostat jauhelihan sijaan papuja. Siis, älä lannistu, vaan luota siihen, että aika tekee tehtävänsä ja anna itsellesi kiitosta sinnikkyydestäsi!

Kateus. Kukapa ei olisi joskus kadehtinut ystävää tai tuttavaa ja verrannut omaa rahatilannettaan heihin? Kateus voi olla jollekulle liikkeellepaneva voima, mutta luo yleensä vain negatiivista energiaa, joka ei kanna kovin pitkälle. Keskity mieluummin omaan tilanteeseesi, sillä kukaan ulkopuolinen ei tiedä kaikkea toisten ihmisten elämästä. Jos haluat verrata itseäsi johonkuhun, niin vertaa mieluummin itseäsi entiseen minääsi ja iloitse siitä, että olet jo kokenut sen taloudellisen herätyksen, joka jää valtaosalta kokematta.

Häpeä. Useimmiten köyhyys on häpeän aihe, mutta sosiaalista mediaa seuranneena olen havainnut, että jotakuta saattaa yhtä lailla hävettää oma vauraus tai siihen liittyvä tavoitteellisuus. Ehkä pelätään tuttavapiirin kateutta. Arkisissa tilanteissa joku saattaa ajatella: ”Jos olen rahankäytöstä tarkka, pelkään että ystäväpiiri pitää minua nipottajana. Minusta varmaan pidetään enemmän, jos otan rennosti rahan kanssa. Tarjoanpa kavereillekin kierroksen!”

Hällä väliä. Erityisen vaarallista velkaantuneille! ”Budjetti paukkui jo, joten on ihan sama antaa sen paukkua muissakin menoerissä.” Tämä tunne on varmasti monille tuttu myös painonpudotuksessa. Hällä väliä -mielentilan välttämiseksi on hyvä, jos pystyt tekemään itsellesi kuukausittaisen viihdebudjetin. Varaa tietty summa kuukaudessa asioihin, jotka eivät ole sinulle millään muotoa välttämättömiä, mutta jotka tuovat iloa ja joihin voit käyttää rahaa hyvällä omatunnolla.

Yes! I did it! Tämän mielentilan tunnistaminen oli ainakin minulle avarruttavaa. Kävin muutama viikko sitten työhaastattelussa ja onnistuneen haastattelun jälkeen pyörin kaupungilla endorfiinihöyryissä. Positiiviset höyryt oli pakko purkaa johonkin, joten mitä tein? Menin vaatekauppaan ja ostin mekon ja housut, a) joita en tarvinnut, b) jotka eivät edes olleet kovin mieluisia tai monikäyttöisiä. Olen ehdottomasti itsensä palkitsemisen kannalla, mutta mitä muita palkitsemiskeinoja voisi olla kuin ostelu?

Uho. ”Minä kyllä ansaitsen tämän.” Tästä ei enempää.

Itsensä tunteminen tyhmäksi. Tähän tarjoutuu arjessa lukuisia mahdollisuuksia :). Esimerkiksi pankissa en ole uskaltanut kysyä pankkitoimihenkilöltä, mitä rahaston hallinnolliset kulut ovat. En ole uskaltanut kysyä remonttimieheltä, mitä urakka sisältää ja mitä se ei sisällä. Kysymällä et kuitenkaan osoita tietämättömyyttäsi, vaan sitä, että tiedät. Ja jos vastaus hämmentää sinua tai aiheuttaa lisää kysymyksiä, voit aina ottaa aikalisän ja nukkua yön yli.

Väsymys. Montako kertaa olet mennyt väsyneenä ruokakauppaan ja ostanut mitä sattuu? Väsyneenä ei jaksa olla suunnitelmallinen. Tällaisten tilanteiden varalta on vaikkapa ruokaostoksia ajatellen hyvä olla vakiokauppalista, jota voi noudattaa tilanteessa kuin tilanteessa. Keksi listalle ”turvaruokia”, jotka ovat edullisia ja helppoja laittaa.

Negatiivisten mielentilojen tunnistaminen ja ylittäminen on hyvä alku vaurastumisen tiellä. Yhtä lailla – tai jopa enemmän – tarvitaan myös positiivista energiaa eli uskoa siihen, että vaurastuminen on minullekin mahdollista. Kannattaa myös muistaa, että jokaisella on omat esteensä ylitettävänä. Jos omat esteet tuntuvat joskus liian suurilta, etsi ensin sopivamman kokoiset esteet ylitettäväksi. Sitten voit pikkuhiljaa siirtyä kohti korkeampia esteitä ja tavoitteita.

Energistä viikkoa!

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

 

Kuva: Jens Lelie / Unsplash

Kaikki lähtee uskomuksista

Kaikki lähtee uskomuksista

Oletko koskaan pohtinut, minkälaisia uskomuksia sinulla on rahasta?

Uskomukset ovat elämässämme niitä itsestäänselvinä pidettyjä, opittuja ajatusmalleja, jotka ohjaavat elämäämme. Ne ovat siis uskomuksia, eivät totuuksia, vaikka hyvin usein niitä totuutena itse pidämmekin. Uskomukset voivat olla rajoittavia – toisin sanoen rajoittaen meidän menestystämme tai tavoitteisiin pääsyä – tai sitten tavoitteitamme tukevia. Kuten eräs valmentaja kerran sanoi: Mistä tietää, että sinulla on tavoitetta tukeva uskomus? Siitä, että olet jo päässyt tavoitteeseesi. 🙂

Omassa elämässäni paras esimerkki huonosta uskomuksesta oli minulla lapsuudesta saakka ollut uskomus, että en ole kovinkaan urheilullinen (johtuen äitini kertomasta, mitä eräs lääkäri oli minulle sanonut ollessani hyvin nuori, liittyen silmieni toimintaan ja näkööni). Tämä uskomus ohjasi minua vuosikymmeniä – siitäkin huolimatta, että hurahdin aikuisiällä tanssiin ja aerobiciin ja olin yhdessä vaiheessa tuttavapiiristäni ehkäpä aktiivisin ja intohimoisin liikkuja.

Vasta kun eräs personal trainer ehdotti minulle, että mitä jos alkaisit itse ohjata ryhmäliikuntatunteja, tajusin kyseenalaistaa uskomukseni. Aiemmin moinen ei ollut tullut minulle mieleenikään, sillä ajattelin, että en ole kovinkaan urheilullinen enkä siksi olisi kovinkaan uskottava ohjaaja. Nyt jälkikäteen asia suorastaan naurattaa, mutta silti olin uskomukseni “vanki” n. 35-vuotiaaksi asti.

No, miten uskomukset liittyvät taloudenhallintaan ja vaurastumiseen? Paljonkin. Erilaisten valmennusten kautta olen löytänyt itsestäni paljon sellaisia uskomuksia, jotka eivät ole tukeneet vaurastumistani. Näistä pari hedelmällisintä ovat olleet:

  • Elämästä pitää nauttia tässä ja nyt. Säästäminen on tylsää, enkä todellakaan ole enkä halua olla tylsä ihminen!
  • Rikkaaksi synnytään tai tullaan jonkin epätodennäköisen onnenkantamoisen kuten lottovoiton kautta. Minusta ei koskaan voisi tulla rikasta.
  • Sijoittaminen on vaikeaa, ja se kuuluu vain rikkaille.

Huomaat varmaankin, kuinka jo nämä pari uskomusta varmistivat sen, että en ainakaan vaurastu? 🙂

En kuitenkaan ole ainoa, joita uskomukset pidättelevät. Varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi kirjoitti juuri eilen mielenkiintoisen jutun mm. taloudellisen puskurin tärkeydestä. Ilta-Sanomien Facebook-sivuilla jutun yhteydessä kysyttiin: “Löytyykö sinun tililtäsi vähintään kuuden kuukauden kiinteitä kuluja vastaava summa?”. IS:n Facebook-kommentit olivat mielenkiintoista luettavaa, nimenomaan taustalla olevien uskomusten näkökulmasta. Tässä muutamia esimerkkityyppejä vastauksista (ei kuitenkaan suoria lainauksia) ja niiden takana olevia uskomuksia:

  • ”En voi säästää, koska tuloni ovat niin pienet, että ne tuskin edes riittävät elämiseen.”
  • ”Sipilän hallituksen vuoksi olen yhä köyhempi enkä pysty säästämään.”
  • ”Hyvähän tuon on puhua, kun on syntynyt kultalusikka suussa.”
  • ”Naurettava ajatuskin. Varallisuusvalmentaja ei ymmärrä tavallisen ihmisen elämästä yhtään mitään.”

Mielenkiintoista näissä kaikissa on, että taustalla on uskomus: ”En voi itse vaikuttaa tuloihini enkä menoihini (tämän enempää), vaan nykytilanteeni on vakio. Minulla ei ole mahdollisuutta vaurastua.” Joissakin jatkona myös: ”Taloudellinen tilanteeni määräytyy ulkopuolelta, esim. hallituksen päätöksistä. En voi vaikuttaa siihen itse.” tai ”En voi vaurastua, koska en ole syntynyt rikkaaksi.” tai ”Vaurastuminen on mahdollista vain muille, ei minulle”.

Oman elämän uskomusten etsiminen ja esiintuominen on mielenkiintoinen harjoitus. Voit aloittaa sen vaikkapa kirjoittamalla kaikki ajatukset, mitä sinulla on rahasta, rikkaista tai rikastumisesta. Voit myös kysyä itseltäsi herätteleviä kysymyksiä ja kirjata vastauksiasi niihin: Miksi taloudellinen tilanteeni on, mikä se nyt on? Mikä estää vaurastumiseni? Minkälaisia rikkaat ovat? Minkälaisia köyhät ovat? Raha on…?

Jokaisen ajatuksen kohdalla pysähdy miettimään: Onko tämä uskomus todella sataprosenttisesti totta? Joka ikisessä tilanteessa, aina? Onko ihan oikeasti? Eikö todellakaan löydy yhtään esimerkkiä, joka osoittaisi, että tämä uskomus ei ole aina totta joka ikisessä tilanteessa? Palveleeko tämä uskomus minua? Auttaako se minua tavoitteideni saavuttamisessa? Mikä olisi minua ja tavoitteitani paremmin palveleva uskomus? Minkälainen uskomus voimaannuttaisi minua?

Kun omien uskomusten tunnistamiseen suhtautuu kuin aarteenetsintään, siitä voi tulla jopa hauska leikki. Itse onnittelen itseäni joka ikinen kerta, kun löydän ajatuksistani jonkin hidastavan uskomuksen. Ilman uskomusten tiedostamista kun ei ole toivoakaan muuttaa niitä!

Kuulisin mielelläni oivalluksistasi, joten jaathan herkullisimmat uskomuksesi alle. Voit myös jakaa ajatuksiasi sähköpostitse minna(at)rahataidot.fi, niin voin käyttää kysymyksiäsi tai ajatuksiasi (nimettömänä, totta kai) tulevissa kirjoituksissani.

Hyvää aarteenetsintää loppuviikkoon! 🙂

Miten oppia säästäväiseksi?

Miten oppia säästäväiseksi?

Mikä näistä kuvaa parhaiten sinun tämänhetkistä suhtautumistasi säästämiseen?

  • Tyyppi A: Säästäminen on ihan turhaa. Elämästä pitää nauttia tässä ja nyt. Vaikka lainarahalla.
  • Tyyppi B: Säästäisin kyllä mielelläni, mutta (pienistä) tuloistani ei vain jää mitään säästöön.
  • Tyyppi C: Säästäminen on tärkeää, sillä se mahdollistaa isommat hankinnat tai vaikkapa lomamatkan ilman velanottoa.
  • Tyyppi D: Säästäminen on minulle itsestäänselvyys, ja minulla on aina rahaa puskurissa mahdollisia yllättäviä tilanteita varten.

Sekä netissä että reaalimaailmassa käydyistä keskusteluista olen huomannut, kuinka erilaisia lähtökohtia ja suhtautumisia ihmisillä on säästämiseen. Joku on imenyt säästäväisen luonteensa jo äidinmaidosta ja on tottunut säännöllisesti laittamaan rahaa talteen, kun taas moni muu on omaksunut tuhlailevaisemman elämäntyylin ja joutuu jopa turvautumaan erilaisiin luottoihin elämänsä rahoittamiseen.

Kuuluin itse vielä muutama vuosi sitten jälkimmäiseen tuhlailijoiden ryhmään. Itse asiassa ajattelin tyyppi A:n lailla, että tärkeintä elämässä oli nautinto. Parhaimmillani saatoin käväistä tyyppi B:n ajattelutavassa, silloin kun omatunto hetkittäin soimasi siitä, että kulutin kaiken, minkä ansaitsinkin. Säästäväisyys oli minulle ”pitäisi”-asia – samaa tasoa kuin ”pitäisi laihduttaa” tai ”pitäisi lukea enemmän kirjoja ja surffata vähemmän Facebookissa”.

Ongelma on siinä, että ”pitäisi” ei vain yleisesti ottaen vie kovin pitkälle. Pelkän itsekurin varassa, hampaat irvessä tehty herkuista kieltäytyminen ei pitemmän päälle takaa pysyvää laihtumista, samoin kuin hampaat irvessä pienillä menoilla kituuttamalla tuskin saadaan aikaan kovinkaan rikasta elämää. Pitkäaikaisia tuloksia on vaikeaa saada ja haastaviin tavoitteisiin päästä, jos syvempi motivaatio puuttuu.

Minulle eräs olennaisimmista asioista vaurastumisen polulla oli sanan ”pitäisi” korvaaminen sanalla ”miksi”. Siis ei ”pitäisi säästää” vaan ”miksi säästää?”. Miksi-kysymyksen tärkeydestä on puhunut paljon eräs markkinointialan tunnetuimmista jenkkiguruista, Simon Sinek, joka on rakentanut aiheen ympärille myös kirjan, kursseja ja nettisivuston. Sinekin mukaan kaiken menestyksen taustalla on miksi-kysymys – toisin sanoen vahva syy, tavoite tai uskomus, joka inspiroi toimintaa.

Omalla kohdallani ensimmäisenä motivaattorina (”miksi”) säästämiseen toimi vahva halu saavuttaa taloudellinen tasapaino. Halusin huolettomuuden ja varmuuden tunteen, että rahani riittävät: että en joudu stressaamaan siitä, onko tililläni rahaa, jos haluan ostaa jotakin, tai miettiä, riittääkö palkkani kaikkien laskujen (varsinkin Visa-laskun) maksamiseen.

Kuitenkin vasta kun tajusin, että säästämisen kautta voin sijoittaa ja korkoa korolle -ilmiön myötä pikku hiljaa siirtyä kohti taloudellista riippumattomuutta, syttyi sisälläni suorastaan palo säästää. Tai no: en enää niinkään halua säästää, vaan sijoittaa. Eikä sijoittaminenkaan ole itseisarvoisesti tärkeää, vaikka mielenkiintoinen harrastus onkin, vaan loppujen lopuksi minua motivoi perimmäinen tavoite, mihin voin sijoittamalla päästä. Minua inspiroi suunnattomasti ajatus taloudellisesta vapaudesta ja riippumattomuudesta: siitä, että raha(n puute) ei ole este millekään, mitä haluan elämässäni tehdä – millekään, mikä on minulle oikeasti tärkeää.

Jos haluaisit oppia säästäväisemmäksi, voit siis kysyä itseltäsi seuraavan kysymyksen: Mikä olisi sinulle se todella innostava ajatus, minkä vuoksi haluaisit aloittaa säästämisen / säästää enemmän? Ja jos olet jo säästämisen mestari, voit kysyä itseltäsi: Mikä olisi se innostava ajatus, minkä vuoksi haluaisit sijoittaa tai opetella paremmaksi sijoittajaksi?

Molemmissa tapauksissa kannattaa miettiä sellainen perinpohjainen syy, mikä tuntuu niin innostavalta, että sen rinnalla kaikki haasteet, esteet tai (teko)syyt tuntuvat suorastaan naurettavan pieniltä. Tai ainakin se syy, joka motivoi sinua tekemään paljon töitä haasteista, esteistä tai (teko)syistä huolimatta.

Hedelmällistä itsetutkiskelua!

Taitavaksi rahan kanssa -valmennuksen oppeja

Taitavaksi rahan kanssa -valmennuksen oppeja

Osallistuin viikonloppuna Varapuun Taitavaksi rahan kanssa -valmennukseen Helsingissä. Paikalle oli tullut lähes 150 vaurastumisesta kiinnostunutta henkilöä, parikymppisistä eläkeikäisiin ja yhtä lailla naisia ja miehiä. Oli hienoa huomata, että kiinnostus oman talouden parempaan hoitamiseen yhdistää kaikenikäisiä ja monenlaisen taustan omaavia ihmisiä. Valmennus kesti koko viikonlopun ja vaikka kaksipäiväinen valmennus oli omalla tavallaan raskas, oli kuitenkin hyvä pohtia ensimmäisen päivän oppeja yön yli ja tulla sunnuntaina uudella energialla oppimaan lisää. Valmentajana toimi Varapuun Mikko Sjögren, joka osasi opettaa talousasioita hauskalla ja sopivan konkreettisella tavalla.

Mitä valmennuksessa sitten opittiin ja mitä minulle jäi siitä käteen?

Valmennus oli hyvä perusjohdatus oman talouden hallintaan. Suurin osa valmennusta käsitteli oman talouden psykologiaa ja rahaan liittyvää ajattelua. Tämä pohdinta oli minulle erittäin tervetullutta, sillä kuten olemme tässäkin blogissa jo kirjoittaneet, rahaan liittyvät ajatukset, uskomukset ja tunteet ovat mitä keskeisin asia pitkäjänteisessä rahataitojen oppimisessa. Harjoituksissa käytiin läpi omaa rahatarinaa eli sitä tarinaa, joka on ohjelmoitu meihin jokaiseen ja joka on tuonut meidät nykyiseen taloudelliseen tilanteeseemme. Kaikki, mitä olemme kuulleet ja nähneet rahaan liittyen, sekä erityiset rahaan liittyvät elämäntapahtumat ovat vaikuttaneet oman rahatarinan syntyyn.

Valmennuksessa monia osallistujia yhdisti oman rahatarinan synnyssä kokemus, että rahasta ei ollut puhuttu tai se ei ollut näkynyt oman lapsuudenkodin toiminnassa millään tavalla. Tässä kohdassa nyökkäilin muiden mukana – rahasta ei juurikaan puhuttu omassakaan kodissani. Kun moni selvästi jakoi saman tuskan, niin päällimmäiseksi jäi ihmetyksen tunne – miksi ihmeessä lapsille ei opeteta rahataitoja omassa kotona tai koulussa? Miksi suomalaisilla liittyy rahaan niin monia kielteiseksi koettuja asioita?

Rahatarina on oman minän peili.

Oli antoisaa – ja vähän kivuliastakin – pohtia, mitkä oman elämän tapahtumat ovat vaikuttaneet oman rahatilanteeni syntyyn. Enimmäkseen olen ajelehtinut rahapäätöksestä toiseen, lähinnä tiedostamattani. Valmennuksessa puhuttiin oman rahatarinan rikkoutumisesta eli siitä hetkestä, jolloin joutuu hylkäämään aiemmat uskomukset ja ottamaan tarinalle uuden suunnan. Oman rahatarinan käännekohdat oli helppo tunnistaa.

Ja vaikka olen toisinaan harmitellut sitä, miksi en ole herännyt vaurastumisen mahdollisuuteen aiemmin (kuten moni muukin valmennukseen osallistuja näytti tekevän), tajusin samalla, että minähän olen jo tehnyt monia viisaita päätöksiä huonon rahakäyttäytymisen kitkemiseksi. Olen vaihtanut korkeakuluiset rahastot kuluttomiin rahastoihin, järkevöittänyt perheen ruokakuluja, kilpailuttanut asuntolainan ja vakuutukset ja ajanut omaa etuani palkkaneuvotteluissa. Ylläpidän perheen budjettia (tästä lisää myöhemmissä kirjoituksissa) ja ohjaan suoraan palkasta rahaa säästöön ja sijoituksiin joka ikinen kuukausi.

Vaurastumisen mentaalisen puolen lisäksi valmennuksessa käytettiin runsaasti aikaa myös oman rahatilanteen konkreettiseen pohtimiseen. Mikko Sjögren puhui kolmesta tavasta käyttää rahaa – köyhästä, keskiluokkaisesta ja vauraasta. Keskiluokkaisen rahankäyttötavan kohdalla kieltämättä kirpaisi. Siinä tulot käytetään erilaisten vastuiden hankkimiseen, jotka eivät tuota omistajalleen mitään. Meillä on omakotitalo ja iso asuntolaina sekä farmariauto, josta autolainaa. Mutta helpotus – ei sentään kesämökkiä, venettä tai mönkijää!

Valmennuksessa huomasin innostuvani kaikkein eniten konkreettisten harjoitusten kohdalla. Aikaa käytettiin oman budjetin laatimiseen ja minulle tämä oli helppoa, sillä tunnen jo perheen numerot läpikotaisin. Monelle muulle tämä kohta saattoi olla valmennuksen valaisevin kohta. Sjögrenin mukaan kiinteisiin kuluihin eli välttämättömiin elinkustannuksiin (siis todella välttämättömiin – esimerkiksi vaatteet, ulkona syöminen ja autolaina eivät kuulu tähän!) tulisi käyttää enintään 60 % nettotuloista. Meidän perheemme kohdalla sain kiinteiden kulujen osuudeksi 55 %. Hurja määrä sekin, mutta sentään ei tolkuton. Lisäksi puhuttiin velkojen murskaamisesta ja esimerkin kautta osoitettiin, miten esimerkiksi kulutusluottojen takaisinmaksuaika on mahdollista puolittaa. Tämä todella on mahdollista. Ja vaikka meillä itsellämme ei ole muita kulutusluottoja kuin autolaina, voin kyllä kuvitella, kuinka voimaannuttavaa inhottavista veloista eroon pääseminen on.

Koin valmennuksen todella hyödylliseksi ja voin suositella sitä jokaiselle, joka haluaa motivointia oman rahatilanteensa korjaamiseen ja/tai vaurastumisen kiihdyttämiseen. Itse avasin valmennushöyryissäni heti kotiin päästyäni excelin ja päivitin (alkeellisen) sijoitussuunnitelmani. Kysyin mieheltäni, mitäpä jos meillä olisi kahdeksan vuoden päästä seitsemän sijoitusasuntoa ja muutama kymppitonni sijoitusvarallisuutta? Voisiko se olla meille mahdollista?

Pelottava ajatus, mutta pelot on tehty voitettavaksi.

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.