Paras sijoitus, minkä voit tehdä

Paras sijoitus, minkä voit tehdä

Nyt se päivä on tullut! Aion paljastaa kuumimman sijoitusvinkkini!

Se on tämä: sijoita itseesi.

Ja rahataitojen ja vaurastumisen ollessa kyseessä se tarkoittaa: sijoita itsesi kehittämiseen, opiskeluun ja valmentautumiseen taloudenhallinnasta, vaurastumisesta ja sijoittamisesta.

Yllätyitkö? Tulitko skeptiseksi?

Kyllä, toimin itse varallisuusvalmentajana. Ja tiedän, että en ole ainoa valmentaja, joka suosittelee lämpimästi valmennuksia. Itse asiassa joka ikinen valmentaja varmasti tekee niin. Kyynisesti asiaa katsoen se voi tuntua tyhjältä myyntipuheelta – eihän meillä valmentajilla olisi ollenkaan liiketoimintaa, jos emme saisi asiakkaita. (Tässä kohtaa täytyy huomauttaa, että omalla kohdallani tosin valmentaminen on ollut jo vuosien ajan ”vain” sivutyö, ts. suurimmat rahani olen tehnyt ensin palkallani päivätyöstä liiketoiminnan kehityksen parissa sekä sen jälkeen sijoittamalla rahani viisaasti. Mutta se ei nyt ole tämän jutun pääpointti.)

Varsinkin jos puhutaan vaurastumisesta, voi valmennuksista maksaminen tuntua järjettömältä. Minähän nimenomaan haluan säästää rahaa ja sijoittaa sitä, en kuluttaa sitä!

Palataanpa alkuun. Itsensä kehittämisessä, opiskelussa ja valmentautumisessa kyse on todellakin itseensä sijoittamisesta. Kyse ei ole kuluerästä, vaan sijoituksesta. Ja kuten kaikilla sijoituksilla, myös tällä sijoituksella haetaan ensisijaisesti tuottoa.

Tässä piileekin todellinen syy siihen, miksi useimmat valmentajat suosittelevat valmennuksia. Uskomme valmennuksiin, koska me itse olemme saavuttaneet valmennusten avulla merkittäviä tuloksia, joita emme muuten olisi saavuttaneet.

Sanon aina, että ilman vaurastumiseen liittyviä valmennuksia en olisi tässä, missä nyt olen. Todennäköisesti eläisin edelleen kädestä suuhun Visaa vinguttaen. Olen käyttänyt viimeisen 10 vuoden aikana yhtään liioittelematta kymmeniä tuhansia euroja erilaisiin valmennuksiin: olen paitsi valmentautunut lukuisissa itseni yleiseen kehittämiseen ja rahataitoihin liittyvissä asioissa, myös käynyt ensin kahden vuoden valmentajakoulutuksen ja sitten vielä erikoistunut varallisuusvalmentajaksi.

Ja se tuotto? Ilman valmennuksia olisin tuskin koskaan:

  • Kyseenalaistanut omia kulutustottumuksiani ja saanut rahaa säästöön.
  • Ymmärtänyt, että myös muunlainen elämä on mahdollista kuin pelkän (samantien kulutetun) palkan varassa eläminen.
  • Alkanut sijoittaa osakkeisiin ja kerännyt kuusinumeroista (tulevaisuudessa seitsemännumeroista!) osakesalkkua.
  • Uskaltanut tehdä rohkean urahypyn ja perustaa yrityksen, joka kasvoi kolmessa vuodessa Suomen nopeimmin kasvavien yritysten 1%:n parhaimmistoon.
  • Lähes tuplannut kuukausipalkkaani.
  • Alkanut sijoittaa asuntoihin ja ostanut alle vuodessa neljää sijoitusasuntoa.
  • Alkanut sijoittaa kultaan ja saanut sillä hyvää hajautusta salkkuuni.
  • Perustanut omaa (sivutoimista) yritystä ja luonut sillä mukavia lisätuloja.
  • Alkanut sijoittaa listaamattomiin yrityksiin ja oppinut paljon liiketoiminnasta ja yritysten arvottamisesta.

Enkä ole ainoa. Mediassa on ollut viime aikoina esillä paljon upeita naisia, jotka vannovat itsensä kehittämisen ja valmentautumisen nimeen. Tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat saaneet aikaan käänteentekeviä tuloksia valmennusten myötä – olivatpa he sitten minun valmentamiani tai jonkun muun.

Ja sitten vielä usein kohtaamani kysymys: eikö tämän kaiken voi lukea kirjoista tai oppia katsomalla videoita tai kuuntelemalla podcasteja? Miksi maksaa useita kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia euroja valmennuksesta?

Kyllä, kaikki maailman tieto löytyy jo kirjoitettuna, videona tai äänisisältönä. Omatoimisella opiskelulla pääseekin hyvin alkuun – monia ilmaisiakin resursseja rahataitojen opiskeluun löydät täältä.

Olen kuitenkin todennut, että valmennusten myötä nousee nopeammin seuraavalle tasolle, kun joku kokenut auttaa kyseenalaistamaan omia rajoittavia uskomuksia ja näkemään mahdollisuuksia, mitä ei itse näe, sekä auttaa löytämään keinot tarttua niihin. Ihan kuten kiinteytyminen, laihduttaminen tai lihasten kasvattaminenkin tapahtuu todennäköisesti nopeammin ja tehokkaammin personal trainerin avulla, saavutetaan myös taloudellisia tavoitteita nopeammin ja tehokkaammin valmentajan kanssa. Kannattaa muistaa, että muiden osaamisen hyödyntäminen on yksi vaurastumista nopeuttavista vivuista! (…vaikka esimerkiksi velkavivusta puhutaan yleensä paljon enemmän.)

Useimmat meistä myös oppivat ja sisäistävät asioita paremmin vuorovaikutuksessa muiden kanssa, tehtäviä tehden ja harjoitellen kuin passiivisesti lukien, kuunnellen tai katsoen. (Eivät kaikki, ja jos sinä kuulut heihin, jotka oppivat paremmin vaikkapa kirjoista lukemalla, niin onneksi olkoon ja kirjastokortti vinkumaan vain!)

Suosittelenkin varallisuusvalmennusta, jos:

  • Rahaa on sinusta vaikea saada säästöön. Valmentaja voi auttaa hahmottamaan, mistä lisää tuloja ja/tai miten karsia menoja.
  • Haaveilet asioista, joiden toteuttamiseen tarvitaan rahaa.
  • Sijoittamisen aloittaminen tuntuu sinusta pelottavalta ja vaikealta.
  • Sijoittaminen kiinnostaa sinua, mutta et tiedä, miten lähteä liikkeelle tai mihin sijoittaisit.
  • Olet aloittanut sijoittamisen, mutta tuloksia ei meinaa tulla.
  • Haluat saavuttaa säästämällä ja sijoittamalla käänteentekeviä tuloksia.
  • Olet jo innostunut säästämisestä ja sijoittamisesta ja haluat viedä tuloksesi uudelle tasolle.

Uskon, että sijoitus oman osaamisesi kehittämiseen on paras sijoitus, minkä voit tehdä. Mitä mieltä sinä olet?

Aurinkoista viikonloppua!

PS. Jos olet kiinnostunut valmennuksesta, ota yhteyttä minna(at)rahataidot.fi, niin jutellaan lisää!

Ajatteletko liian pienesti?

Ajatteletko liian pienesti?

Ylläpidän Exceliä, jolla budjetoin tulojani ja menojani sekä seuraan niiden toteumaa. Numeroiden päivittäminen on yksi suurimpia ilonaiheitani: on kiva nähdä, kuinka paljon rahaa tulee sisään, kuinka suuren osan tuloistani pystyn sijoittamaan ja toisaalta mitä menoja pystyn karsimaan. Budjetti-Excelini ansiosta olen koko ajan kartalla siitä, kuinka paljon rahaa minulla on käytettävissä.

Eräänä iltana budjettia päivittäessäni tuskailin, mistä saisin lisää rahaa sijoittamiseen (äitiysloman taloudenhallinnasta kirjoittelinkin jo edellisessä kirjoituksessani). Varsinkin näin osinkokaudella, kun monet suomalaiset yritykset jakavat vuosittaisia osinkojaan, tekee erityisen paljon mieli shoppailla lisää osakkeita.

Osakkeiden shoppailuhimossani kävin läpi tulevien kuukausien menoja ja mietin pääni puhki, mistä voisin vielä karsia. Ehkäpä siirrän tuota kampaajalla käyntiä hieman myöhemmäksi, ehkäpä pienennänkin tuon kuukauden vaatebudjettia…

Kunnes tajusin. Minähän ajattelin aivan liian pienesti! Keskityin karsimaan jo suhteellisen säntillisesti budjetoituja menoja siten, että elämäni voi alkaa tuntua suorastaan kituuttamiselta, sen sijaan, että miettisin, mistä voin saada lisää tuloja.

Mieleni kirkastui hetkessä. Vaikka menopuolikin on hyvä pitää kurissa, olin loppujen lopuksi keskittynyt ihan väärään asiaan. Menoja kun ei voi karsia loputtomiin, mutta tulojen lisäämisellä ei ole mitään ylärajaa.

Innostuin saman tien ja keksin ainakin kolme tapaa, millä voisin saada lisää tuloja. Lisäksi aloin tosissani miettiä isosti: millä tavalla voisin saada aikaan räjähdysmäisen kasvun tuloissani?  

Kysymykset, mitä kysyt itseltäsi, ratkaisevat. Ethän sinäkin ajattele liian pienesti?

Tavoitteellista viikkoa!

On niin helppoa elää yli varojen

On niin helppoa elää yli varojen

Tiedät varmasti ihmistyypin. Kaikki raha, mikä tulee, myös menee – eikä usein riitäkään, vaan elämää rahoitetaan kulutusluotolla. Vaikka edellisiä velkojakaan ei ole maksettu, ostellaan uusia merkkivaatteita. Vaikka tilillä ei ole yhtään rahaa, aloitetaan uusia kalliita harrastuksia. Vaikka ei siihen oikeasti olisi varaa, ostetaan omalle lapselle aivan liian kalliita lahjoja.

Minäkin olin ennen sellainen.

Muistan elävästi tilanteen, jossa olin juuri ennen kuin tein täyskäännöksen omassa taloudessani. Ensimmäinen iPad oli juuri tullut kauppoihin, ja minun oli yksinkertaisesti saatava sellainen. Seuraavaan palkkapäivään oli vielä aikaa, eikä tililläni ollut tarpeeksi rahaa ja luottokorttini limiittikin oli lähes käytetty.

Rahan puutteesta huolimatta ostohimoni äityi niin suureksi, että marssin eräänä päivänä pankkiautomaatille ensin nostamaan tilini tyhjäksi ja sitten nostamaan luottokortiltani loput limiitit käteisenä. Kokoon raapimani yhteissumma riitti juuri ja juuri tabletin hankintaan.

Lopputuloksena käsissäni oli uusi ja hieno tabletti, tililläni oli enää muutama euro ja luottokorttini limiitti oli täynnä. Olin rahaton ja veloissa.

Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, että shoppailu täytti minussa monenlaisia tarpeita: vaihtelunhalua, erottumisen tarvetta, tarvetta kuulua johonkin joukkoon ja jopa itsevarmuuden vahvistusta. Kuulostaa ehkä dramaattiselta, mutta olin suorastaan addiktoitunut.

Taloudellinen täyskäännös vaati motivaation heräämisen, monta oivallusta ja uskomusten ravistelemista. Pitkällisen opiskelun ja oman ajatteluni työstämisen lopputuloksena en enää tarvitse shoppailua täyttämään tarpeitani.

Nykyään täytän yhteenkuuluvuuden tarvetta hakeutumalla sellaisten ihmisten seuraan, joilla myös on korkeat taloudelliset tavoitteet ja jotka tekevät määrätietoista työtä niiden eteen. Nykyään erottaudun sillä, että opiskelen intohimoisesti sijoittamista ja vaurastumisen psykologiaa. Nykyään vaihtelua elämääni tuo se, että keksin uusia tapoja ansaita lisätuloja tai kartoitan uusia sijoituskohteita.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä: uusien tavaroiden sijasta paljon enemmän itsetuntoani buustaa se, että:

  • Tilillä on 6 kuukauden menoja vastaava puskuri. Tällöin tiedän, että pienet tai vähän suuremmatkaan vastoinkäymiset eivät kaada talouttani.
  • Omistan mukavankokoisen sijoitusomaisuuden, joka tuottaa lisätuloja.
  • On vapaus ja valta valita, ostanko jonkin asian vai en. Minun ei ole pakko sitä ostaa ja usein jopa valitsen, että en osta, vaikka varaa olisikin.

Ja tiedätkö: kun ostan tonnilla osakkeita, jotka maksavat osinkoa vielä viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, se tuottaa minulle paljon enemmän iloa kuin se samanhintainen tabletti.

Se, joka jäi uutuudenviehätyksen jälkeen käyttämättömänä kaappiin pölyttymään.

Tiedostavaa loppuviikkoa!

Sijoita silloin, kun siihen on vähiten varaa

Sijoita silloin, kun siihen on vähiten varaa

Palkka tuli ja palkka meni. Rahat loppuvat kymmenen päivää ennen seuraavaa palkkapäivää. Tämä on monen tavallisen ihmisen arkea. Myös meidän perheessämme sinniteltiin aikanaan palkasta toiseen. Sitä mukaa kun tulomme kasvoivat, myös menot kasvoivat. Rahaa ei tuntunut ikinä jäävän yli.

Myös nykyään tilimme on lähes nollilla seuraavan palkkapäivän koittaessa. Mutta erona on se, että osa tuloistamme on ikään kuin näkymättömissä, koska tietty osa palkastamme menee suoraan säästöön ja sijoituksiin. Itse asiassa laitamme melko vähän rahaa puhtaasti säästötilille, koska tunnistan olevani vieläkin melko huono säästäjä. Jos makuuttaisin säästötilillä paljon rahaa, raha polttelisi tilillä ja todennäköisesti se olisi pian käytetty esimerkiksi matkustamiseen.

Säästötilille säästämisen sijaan suurin osa kuukausittaisesta säästösummastani menee sijoituksiin. Rahan nostaminen sijoituksista ilman pakottavaa tarvetta on psykologisesti paljon vaikeampaa ja itseni tuntien pystyn pitämään rahat paremmin tallessa sijoitusten kautta. On palkitsevaa nähdä sijoitusten arvon nousevan ja arvonnousua seuratessa ei tee mieli kajota sijoituksiin. Omat onnistumiset tuntuvat tällöin paljon konkreettisemmilta kuin pelkän säästötilin kautta.

Suosin sijoittamisessa esimerkiksi Nordnetin kuluttomia superrahastoja. Nordnetin Superrahasto Suomi sijoittaa 25:een Helsingin pörssin suurimpaan osakkeeseen. Tällaisen rahaston sijoituskohde on tavallisenkin ihmisen ymmärrettävissä ja on selkeää, mikä vaikuttaa rahaston kehitykseen. Koska osakekurssit ovat muutoinkin olleet viime vuodet nousussa, tämäkin rahasto on tuottanut ihan mukavasti, ja rahat ovat tarvittaessa nopeasti realisoitavissa.

Minulla on myös pieni osakesalkku, mutta omalla kohdallani osakesijoittaminen on selvästi haasteellisempaa kuin rahastoihin sijoittaminen. Olen pitänyt ohjenuorana, että osakekauppoja varten olisi hyvä olla vähintään 1000 euroa kerrallaan, eikä palkkatuloista ole noin vain irrotettavissa tonnia, ainakaan kovin usein.

Ostin ensimmäiset osakkeeni kesällä 2013 ja muistan, kuinka hermostunut olin ostotoimeksiantoa tehdessäni. Tällöin en ymmärtänyt paljonkaan esimerkiksi erilaisten osakkeisiin liittyvien tunnuslukujen päälle (eikä tämä ymmärrys tule vieläkään selkärangasta) ja tietenkin tuli tehtyä pari harhaostoa. Ostin esimerkiksi YIT:tä noin 500 eurolla yli 11 euron hintaan ilman sen kummempaa perehtymistä yritykseen, ja parin vuoden kuluessa osakkeen arvo laski 5 euron hujakoille. Viime vuonna totesin seuranneeni yrityksen osakekurssin tahmaista kehitystä riittävän pitkään ja myin osuuteni pois. Myymisen jälkeen käteen noin puolet sijoituksesta, joten oppirahoja maksettiin.

Muut osakeostoni ovat olleet kannattavampia ja kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä voiton puolella. Käyn silloin tällöin katsomassa, mihin suuntaan salkku on kehittynyt, ja minulla on lista tietyistä osakkeista, joita aion hankkia, kun olen saanut sopivan summan säästettyä.

Moni ajattelee, että sijoittamisen voi aloittaa vasta silloin, kun oma talous on ylijäämäinen. Jos olisin itse jäänyt odottamaan tällaista hetkeä, odottaisin varmaan vieläkin. Minun ohjenuorani on, että sijoittaminen pitää aloittaa juuri sillä hetkellä, kun tuntuu, ettei ole millään varaa irrottaa ylimääräistä siivua sijoittamiseen. Rahareikiä tulee aina ja on varma, että kaikki se, mikä tulee, myös menee. Jos rahaa meneekin sijoittamiseen ja sitä on päivittäiseen elämiseen jatkossa hieman vähemmän, oma rahankäyttö sopeutuu aika pian muuttuneeseen tilanteeseen.

Itse ajattelin osakekauppoja aloittaessani, että jos rahoille tulisi jokin akuutti tarve, aina olisi mahdollista myydä osakkeet. Ja oikeastaan joka kerta, kun olen tehnyt osakekauppoja, rahaa ei ole tuntunut ikinä olevan tarpeeksi, ja silti olen saanut kasvatettua omalla mittapuullani ihan mukavan nelinumeroisen osakesalkun.

Mikäli haluaa aloittaa sijoittamisen, kehottaisin vain rohkeasti aloittamaan. Alkuun pääseminen on erityisen tärkeää silloin kun tuntuu, ettei juuri nyt olisi varaa sijoittaa. Jos sinulla ei ole nyt varaa, niin irrota rahoistasi vaikka pienikin summa – ja vain aloita. Sillä jos se kaksikymppinen tai viisikymppinen ei mene sijoituksiin, niin se on pian mennyt johonkin paljon turhempaan (jota ilman myös pian huomaat pärjääväsi).

Kannattaa siis kokeilla ja ajatella ensimmäistä sijoitusta vaikka kertaluontoisena kokeiluna. Ja jos innostut kuukausittaiseen sijoittamiseen, niin menot sopeutuvat melko pian vähempään käytettävissä olevaan rahaan. Aina voit vaikka ajatella, että sijoittamiseen menevät rahat eivät ole sinun. Ne ovat sinun vasta silloin, kun rahoille on todellinen tarve.

Aurinkoista keskikesää!

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Vaurastumisen tavat

Vaurastumisen tavat

Juttelimme Anskun kanssa taannoin raha-asioista Anskun edellisen blogitekstin pohjalta. Kerroin Anskulle, kuinka minulla ja puolisollani on aikomuksissa ostaa seuraava auto käteisellä – juuri kulutusluottoa ja korkoja välttääkseni.

Jäin kuitenkin Anskun kirjoituksen jälkeen miettimään: Jos autolainaan saa niinkin alhaisen kuin 3% koron, olisiko taloudellisesti järkevämpää sijoittaa sama rahasumma muualle (olettaen että siitä saa yli 3% nettotuoton) ja maksella sijoitusten tuotoilla autolainan korkoja? Samalla oma pääoma eli auton ostoon varatut rahat ovat myös todennäköisesti (sijoituskohteesta riippuen) likvidimmässä muodossa eli ne voidaan tarvittaessa realisoida käteiseksi – helpommin kuin siinä tapauksessa, jos ko. rahat olisivat kiinni autossa. (Tosin tarkoituksena olisi käyttää auton ostoon sitä varten erikseen säästettyjä rahoja, eli puskurirahat yllättäviä menoja varten pidetään auton ostosta erillään, joten likviditeetillä ei tässä tapauksessa ole itselleni niin suurta merkitystä.) Totesin kuitenkin, että täytyypä joka tapauksessa laskeskella vielä tarkemmin, mikä ratkaisu on kokonaistaloudellisesti järkevin!

Samassa keskustelussa päivittelimme Anskun kanssa myös, kuinka kalliita autot ovat ja kuinka silti ympärillä näkyy paljon uusia, kalliita autoja – ihan tavallisillakin ihmisillä! Ja mikä hälyttävintä: suurin osa näistä on todennäköisesti ostettu lainarahalla.

Kalliita autojen hintoja päivitellessämme tajusin (jälleen kerran), kuinka pitkälle jo olen päässyt taloudellisen ajattelun saralla. Vielä kymmenen vuotta sitten kun periaatteeni oli, että maksimoin elintasoni käytettävissä olevien tulojen ja etenkin niiden mahdollistaman velanoton mukaan. Toisin sanoen olin valmis ottamaan niin paljon asuntolainaa kuin minulle pankista annettiin, jotta vain saisin mahdollisimman ihanan (ja kalliin) kodin Helsingin keskustasta. Samalla kaikki käytettävissä olevat tuloni kuluivat asuntolainan lyhennyksen jälkeen leveän elintason ylläpitämiseen: matkusteluun, shoppailuun, ulkona syömiseen, juhlimiseen… Eikä puskurista ollut tietoakaan 🙂

Nyt asia on toisin. Eräs silmiä avaava teos itselleni oli Robert Kiyosakin kirja Rikas isä, köyhä isä, jossa tutustuin ajatukseen, että keskiluokka käyttää rahansa vastuisiin (liabilities) ja vaurastuvat ihmiset taas käyttävät rahansa varallisuutensa (assets) kartuttamiseen. Kuinka herättävää tämä olikaan oman rahankäyttöni kohdalla: juuri näinhän tein, hankin jatkuvasti lisää vastuita! Tällainen käytös ainoastaan varmisti, että en juurikaan vaurastunut, vaan päin vastoin, kaikki urakehityksen mukanaan tuomat lisätulot kuluivat kasvavien vastuiden ylläpitämiseen.

Yllätyn edelleenkin huomatessani, kuinka normaalia tällainen ajattelu Suomessa on. Melkeinpä normaalimpaa on ostaa kallis asunto ja auto lainarahalla kuin säästää itselleen puskuria ja elää yksinkertaisemmin kuin mihin olisi “varaa” = lainanottomahdollisuuksia. Meistä jokainen tunnistaa varmasti tyypin (usein ehkä jopa peiliin katsomalla), joka käyttää kaikki rahansa yhä korkeamman elintason ylläpitämiseen. Olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä, että oma fokukseni on onneksi siirtynyt jo aikoja sitten tiedostavampaan ja valikoivampaan kuluttamiseen: nautin edelleen elämästä täysin rinnoin, matkustelen, shoppailen ja syön ulkona, mutta paljon aiempaa valikoivammin. Nykyään nautin yhtä paljon osakkeiden shoppailusta kuin ennen laukkujen! 🙂

Elämästä nauttimisesta puheen ollen: nyt suuntaan lomailemaan kohti Kreikkaa ja toivotan sinulle ja rakkaillesi ihanaa juhannusta!

Kuinka pitkälle pystyt venyttämään mieltäsi?

Kuinka pitkälle pystyt venyttämään mieltäsi?

Olin eilen Varapuun Asuntoillassa Helsingissä kertaamassa asuntosijoittamisen perusasioita. Kyllä, kertaamassa – olenhan lukenut paljon asuntosijoittamisesta ja käynyt myös monia eri valmennuksia siihen liittyen jo usean vuoden ajan. Minulla kesti kuitenkin todella useampi vuosi, ennen kuin tein eilen vihdoin kaupat ensimmäisestä sijoitusasunnostani, joka alkaa tuottaa minulle vuokratuloa 1.5. alkaen. Tunne ensimmäisten kauppojen jälkeen oli mahtava: tästä se lähtee! (Tätä ennen olen kyllä jo varannut yhden uudiskohteen, joka kuitenkin valmistuu vasta syksyllä, joten siksi olen mieltänyt itseni asuntosijoittajaksi jo muutaman kuukauden ajan. 🙂 )

Eilisessä Asuntoillassa Varapuun Mikko Sjögren sanoi hyvin, että vaurastumisen opiskelu on mielen venyttämistä. Silloin tulin ajatelleeksi, kuinka paljon omaa mieltäni on 2010-luvulla venytetty.

Ennen: Koululaisena, opiskelijana tai urani alkuvuosinakaan en vielä tiennyt, että elämässä voisi talouden näkökulmasta olla muuta kuin työnteko, mahdollisesti säästäminen (mitä nyt kulutukselta sattui jäämään), oman asunnon osto ja asuntolainan maksu. Tavoitteeni oli päästä urallani mahdollisimman pitkälle.

Nykyisin: Olen ymmärtänyt, että minulla on mahdollisuus tavoitella taloudellista riippumattomuutta (ja että sellainen käsite on yleensäkin olemassa 🙂 ). Olen ymmärtänyt, että työnteko toisen palveluksessa ja perinteisellä uralla mahdollisimman pitkälle eteneminen ei ole välttämättä ainoa mahdollisuus tai reitti elämässä (vaikka toki sekin voi olla mielekästä, jos työstään nauttii ja palkitseminen on kohdallaan!). Tai elämän ei välttämättä tarvitse olla jatkuvaa palkan varassa olevaa kädestä suuhun elämistä.

Ennen: En ollut ollenkaan kiinnostunut sijoittamisesta – siitäkään huolimatta, että olin opiskellut kauppatieteitä. Muistan kyllä, kuinka opiskeluaikojen poikaystäväni sijoitti osakkeisiin, mutta se tuntui silloin itselleni hyvin kaukaiselta ajatukselta, varsinkin koska en ollut muussa lähipiirissäni törmännyt sijoittamiseen sitä ennen – enkä törmännyt moneen vuoteen sen jälkeenkään. Ajattelin, että sijoittaminen on vaikeaa, riskialtista ja sitä varten pitää olla jo lähtökohtaisesti rikas. Varsinkin asuntosijoittaminen tuntui minusta vaikealta ja kaukaiselta haaveelta.

Nykyisin: Olen innostunut sijoittamisesta väylänä taloudelliseen riippumattomuuteen. Opiskelun myötä olen ymmärtänyt, että sijoittaminen on mahdollista meille jokaiselle, ja kiinnostunut useammastakin omaisuuslajista! Olen sijoittanut osakkeisiin jo usean vuoden ajan – välillä oppirahoja maksellen, mutta kuitenkin nettovarallisuuttani sinnikkäästi kartuttaen ja sijoitusstrategiaani hioen. Myös asuntosijoittamiseen olen tosiaankin vihdoin rohkaistunut ja etsin tälläkin hetkellä aktiivisesti uusia kohteita.

Vaikka mieleni onkin lähtötilanteesta venynyt vaikka kuinka paljon, Asuntoillassa huomasin kuitenkin (taas), kuinka mieleni kaipaa edelleen venyttämistä. Illan edetessä ja inspiroivia puhujoita kuunnellessani muistutin itseäni siitä, että haaveeni 10 asunnon sijoitussalkusta on todella pieni. Eräskin illan puhujista oli aloittanut 59 euroa pankkitilillään ja ostaa nykyään kokonaisia kerrostaloja.

Miksi siis minun pitäisi tyytyä kymmeneen sijoitusasuntoon? Miksi ei samantien tavoittelisi sataa? Jos muut ovat siihen pystyneet, niin kyllä pystyn minäkin!

Mieltä venyttävää loppuviikkoa ja aurinkoista vappua!

PS. Tulemme tulevaisuudessa esittelemään innostavia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat kääntäneet taloutensa ympäri ja saavuttaneet merkittäviä tuloksia. Oletko sinä yksi heistä? Jos haluat kertoa tarinasi nimelläsi tai nimettömänä, ota yhteyttä info(at)rahataidot.fi.

Kuva: Natalie Collins / Unsplash