Sijoita silloin, kun siihen on vähiten varaa

Sijoita silloin, kun siihen on vähiten varaa

Palkka tuli ja palkka meni. Rahat loppuvat kymmenen päivää ennen seuraavaa palkkapäivää. Tämä on monen tavallisen ihmisen arkea. Myös meidän perheessämme sinniteltiin aikanaan palkasta toiseen. Sitä mukaa kun tulomme kasvoivat, myös menot kasvoivat. Rahaa ei tuntunut ikinä jäävän yli.

Myös nykyään tilimme on lähes nollilla seuraavan palkkapäivän koittaessa. Mutta erona on se, että osa tuloistamme on ikään kuin näkymättömissä, koska tietty osa palkastamme menee suoraan säästöön ja sijoituksiin. Itse asiassa laitamme melko vähän rahaa puhtaasti säästötilille, koska tunnistan olevani vieläkin melko huono säästäjä. Jos makuuttaisin säästötilillä paljon rahaa, raha polttelisi tilillä ja todennäköisesti se olisi pian käytetty esimerkiksi matkustamiseen.

Säästötilille säästämisen sijaan suurin osa kuukausittaisesta säästösummastani menee sijoituksiin. Rahan nostaminen sijoituksista ilman pakottavaa tarvetta on psykologisesti paljon vaikeampaa ja itseni tuntien pystyn pitämään rahat paremmin tallessa sijoitusten kautta. On palkitsevaa nähdä sijoitusten arvon nousevan ja arvonnousua seuratessa ei tee mieli kajota sijoituksiin. Omat onnistumiset tuntuvat tällöin paljon konkreettisemmilta kuin pelkän säästötilin kautta.

Suosin sijoittamisessa esimerkiksi Nordnetin kuluttomia superrahastoja. Nordnetin Superrahasto Suomi sijoittaa 25:een Helsingin pörssin suurimpaan osakkeeseen. Tällaisen rahaston sijoituskohde on tavallisenkin ihmisen ymmärrettävissä ja on selkeää, mikä vaikuttaa rahaston kehitykseen. Koska osakekurssit ovat muutoinkin olleet viime vuodet nousussa, tämäkin rahasto on tuottanut ihan mukavasti, ja rahat ovat tarvittaessa nopeasti realisoitavissa.

Minulla on myös pieni osakesalkku, mutta omalla kohdallani osakesijoittaminen on selvästi haasteellisempaa kuin rahastoihin sijoittaminen. Olen pitänyt ohjenuorana, että osakekauppoja varten olisi hyvä olla vähintään 1000 euroa kerrallaan, eikä palkkatuloista ole noin vain irrotettavissa tonnia, ainakaan kovin usein.

Ostin ensimmäiset osakkeeni kesällä 2013 ja muistan, kuinka hermostunut olin ostotoimeksiantoa tehdessäni. Tällöin en ymmärtänyt paljonkaan esimerkiksi erilaisten osakkeisiin liittyvien tunnuslukujen päälle (eikä tämä ymmärrys tule vieläkään selkärangasta) ja tietenkin tuli tehtyä pari harhaostoa. Ostin esimerkiksi YIT:tä noin 500 eurolla yli 11 euron hintaan ilman sen kummempaa perehtymistä yritykseen, ja parin vuoden kuluessa osakkeen arvo laski 5 euron hujakoille. Viime vuonna totesin seuranneeni yrityksen osakekurssin tahmaista kehitystä riittävän pitkään ja myin osuuteni pois. Myymisen jälkeen käteen noin puolet sijoituksesta, joten oppirahoja maksettiin.

Muut osakeostoni ovat olleet kannattavampia ja kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä voiton puolella. Käyn silloin tällöin katsomassa, mihin suuntaan salkku on kehittynyt, ja minulla on lista tietyistä osakkeista, joita aion hankkia, kun olen saanut sopivan summan säästettyä.

Moni ajattelee, että sijoittamisen voi aloittaa vasta silloin, kun oma talous on ylijäämäinen. Jos olisin itse jäänyt odottamaan tällaista hetkeä, odottaisin varmaan vieläkin. Minun ohjenuorani on, että sijoittaminen pitää aloittaa juuri sillä hetkellä, kun tuntuu, ettei ole millään varaa irrottaa ylimääräistä siivua sijoittamiseen. Rahareikiä tulee aina ja on varma, että kaikki se, mikä tulee, myös menee. Jos rahaa meneekin sijoittamiseen ja sitä on päivittäiseen elämiseen jatkossa hieman vähemmän, oma rahankäyttö sopeutuu aika pian muuttuneeseen tilanteeseen.

Itse ajattelin osakekauppoja aloittaessani, että jos rahoille tulisi jokin akuutti tarve, aina olisi mahdollista myydä osakkeet. Ja oikeastaan joka kerta, kun olen tehnyt osakekauppoja, rahaa ei ole tuntunut ikinä olevan tarpeeksi, ja silti olen saanut kasvatettua omalla mittapuullani ihan mukavan nelinumeroisen osakesalkun.

Mikäli haluaa aloittaa sijoittamisen, kehottaisin vain rohkeasti aloittamaan. Alkuun pääseminen on erityisen tärkeää silloin kun tuntuu, ettei juuri nyt olisi varaa sijoittaa. Jos sinulla ei ole nyt varaa, niin irrota rahoistasi vaikka pienikin summa – ja vain aloita. Sillä jos se kaksikymppinen tai viisikymppinen ei mene sijoituksiin, niin se on pian mennyt johonkin paljon turhempaan (jota ilman myös pian huomaat pärjääväsi).

Kannattaa siis kokeilla ja ajatella ensimmäistä sijoitusta vaikka kertaluontoisena kokeiluna. Ja jos innostut kuukausittaiseen sijoittamiseen, niin menot sopeutuvat melko pian vähempään käytettävissä olevaan rahaan. Aina voit vaikka ajatella, että sijoittamiseen menevät rahat eivät ole sinun. Ne ovat sinun vasta silloin, kun rahoille on todellinen tarve.

Aurinkoista keskikesää!

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Meillä on sittenkin kulutusluottoa!

Meillä on sittenkin kulutusluottoa!

Etenkin amerikkalaisissa taloudenhallinnan blogeissa puhutaan paljon kulutusluotoista eroon pääsemisestä. Olen lukenut näitä blogeja mielenkiinnolla, mutta ajatellut, että nämä jutut eivät oikeastaan koske minua tai perhettäni. Eihän meillä ole koskaan ollut kulutusluottoa. Mahdolliset visalaskut on maksettu joka kuukausi kerralla pois, eikä niitä ole ikinä jätetty kasvamaan korkoa. Kunnes tajusin, että meillähän on ollut kulutusluottoa melkein koko ajan! Nimittäin autolaina.

Auto on perheessämme välttämättömyys, sillä mieheni ajaa pitkää työmatkaa eikä pääse töihin julkisilla. Toisen auton hankkimisen olemme onnistuneet kuitenkin välttämään, sillä itse kuljen töihin julkisilla eivätkä lastemme harrastukset vaadi kovin paljon kuljetuksia. Aika ajoin olisin kyllä ihan valmis toisen auton hankkimiseen, mutta siinä vaiheessa, kun lasken, että toisen auton ylläpitäminen maksaisi noin 400 euroa kuussa, olen erittäin onnellinen bussilla matkustaja.

Tällä hetkellä meillä on kohtalaisen iso autolaina, jonka lyhennys ja korko ovat yhteensä noin 250 euroa kuussa. Lainassa on onneksi halpa korko, mutta lainan olemassaolo ärsyttää. Laina lyhenee verrattain hitaasti ja koko laina-aika taitaa olla noin viisi vuotta. Masentavaa. Olen tehnyt laskelmia, kuinka nopeasti laina olisi maksettu pois, jos tuplaisimme lyhennyksen määrän. Joinakin kuukausina olenkin muutaman kerran laittanut suoraveloitukseen suuremman lyhennyksen ja se tuntuu aina mukavalta – onhan autolainan viimeinen erä aina kuukauden lähempänä silloin, kun lyhennämme sitä kaksinkertaisen määrän.

Olen myös laskenut, onko autolainan nopeampi lyhentäminen oikeasti järkevää, vai olisiko viisaampaa laittaa ylimääräinen 200 euron lyhennys esimerkiksi kuluttomaan sijoitusrahastoon. Autolainan todellinen vuosikorko on alle 3 %, joten jos sijoituksen odotettu vuosituotto on esimerkiksi 5 %, on selvää, että ylimääräinen lyhennys kannattaa jättää tekemättä ja mieluummin sijoittaa. Jos sijoitan 200 euroa kuussa, minulle kertyy koko ajan taloudellista puskuria ja jos muutan mieleni autolainan suhteen, voin lunastaa rahastosäästöt milloin vain (olettaen, että ne ovat tuottaneet odotetusti) ja maksaa autolainan kerralla pois.

Asiassa on toki toinenkin, psykologinen puoli. Ajatus autolainan nopeammasta poismaksusta ja velattomasta autosta tuntuu puhdistavalta ja on voimaannuttavaa tehdä konkreettisia, näkyviä muutoksia omaan taloudelliseen tilanteeseensa. Oman talouden arjessa joutuukin usein punnitsemaan valintoja monelta kantilta ja tehdä päätöksiä sillä perusteella, mikä itselle on loppujen lopuksi tärkeintä.

Kokonaan toinen kysymyksensä on se, mitä teemme, kun auton vaihtaminen tulee taas eteen. Olemme aina ostaneet käytetyn auton, mutta käytettynäkin laadukas dieselauto maksaa reilusti yli 20.000 euroa. Olemme aina rahoittaneet auton velkarahalla, koska ajatus säästöjen tai sijoitusten käyttämisestä autoon on tuntunut lähes vastenmieliseltä. Robert Kiyosakin sanoin auto ei ole varallisuutta, vaan menoerä – enkä todellakaan säästä tai sijoita siksi, että hassaisin kertyneet rahat menoerään, joka vieläpä lisää menojamme. Todennäköisesti siis elämme autolainan kanssa jatkossakin – jolloin lainaa voi ajatella vaikkapa auton kuukausittaisena käyttömaksuna.

Pohdiskelevaa alkuviikkoa!

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Mihin kannattaa sijoittaa?

Mihin kannattaa sijoittaa?

Kuva: Davide Cantelli / Unsplash

Kuulun Facebookissa useampaankin sijoitusaiheiseen ryhmään, joissa silloin tällöin kysytään vinkkejä sijoittamisen, usein osakesijoittamisen aloittamiseen. Tyypillisimpiä kysymyksiä ovat:

  • Mihin kannattaa sijoittaa?
  • Kannattaako sijoittaa osakkeisiin vai rahastoihin?
  • Minkä pankin kautta kannattaa sijoittaa?
  • Miten osakkeisiin sijoittaminen käytännössä tapahtuu?

Etenkin ensimmäinen kysymys on todella mielenkiintoinen: mihin minun kannattaisi sijoittaa. Itse suhtautuisin todella skeptisesti keneen tahansa, joka antaa nopean vastauksen tuohon kysymykseen – tietämättä mitään kysyjän tavoitteesta ja ilman sijoitusneuvojan toimilupaa. (Sijoitusneuvontahan on luvanvaraista toimintaa.)

Itse vastaan yleensä sijoitusvinkkejä kalastelevaan kysymykseen, että mielestäni tärkeintä on ensiksi määritellä omat tavoitteensa ja oma sijoitusstrategiansa. Kukaan ulkopuolinen ei voi olla sinua itseäsi parempi asiantuntija tässä!

Kaikki lähtee liikkeelle tavoitteesta. Kirjoitin jo aiemmin ”miksi”-kysymyksen tärkeydestä kaiken pohjalla. Kun sijoittamisen suurempi syy on selvillä, on konkreettisten tavoitteiden määrittely helpompaa. Tavoitteena voi olla vaikkapa taloudellinen varmuus, esimerkiksi siten, että tietää tulevansa toimeen, vaikka joutuisi muutamaksi kuukaudeksi työttömäksi tai työkyvyttömäksi. Itselläni on tavoitteena taloudellinen riippumattomuus, toisin sanoen että sijoituksista saamani tuotto kattaa elämiseni kulut (mukavalla elintasolla) koko loppuelämäni ajan. Tavoitettani konkretisoimaan olen määrittänyt tietyn nettosumman, mitä sijoitusteni pitäisi minulle tuottaa (verojen jälkeen) joka kuukausi.

Toinen askel on määrittää oma sijoitusstrategiansa. Kuulostaa hienolta sanalta, mutta loppujen lopuksi kyse on siitä, että päättää:

  1. Mihin sijoittaa: Asuntoihin, osakkeisiin, rahastoihin, raaka-aineisiin, arvometalleihin, liiketoimintaan, jne. Itse olen sijoituskohteen valinnassa lähtenyt liikkeelle perehtymällä pintapuolisesti eri omaisuuslajeihin opiskelemalla niitä mm. nettivideoista, kirjoista, blogeista ja valmennuksissa. Näistä sijoituskohteikseni ovat valikoituneet ne omaisuuslajit, joita kohtaan olen tuntenut kaikkein eniten vetoa ja joita olen halunnut opiskella lisää. Pikku hiljaa olen aloittanut sijoittamisen näihin eri omaisuuslajeihin, ensin pienillä summilla ja koko ajan lisää oppien. Koska joka ikisessä omaisuuslajissa on omat hyvät ja huonot puolensa, olen itse myös pyrkinyt taltuttamaan eri omaisuuslajeihin liittyvää riskiä hajauttamalla sijoituksiani eri omaisuuslajeihin: ensiksi osakkeisiin, sitten kultaan ja viimeisimpänä asuntoihin.
  2. Miten ja millä perusteella sijoittaa: Millä perusteella valitsee täsmälliset sijoituskohteensa (esimerkiksi asunnot tai osakkeet, joita ostaa) ja miten/milloin niihin sijoittaa (esimerkiksi kuinka paljon lainaa ottaa asunnon rahoittamiseksi tai kuinka usein/minkälaisissa erissä osakesijoituksia tekee). Tämän määrittelyssä auttaa usein sekä oman tavoitteen että oman riskinsietokyvyn huomioiminen. Jos sijoittaa kerätäkseen pääomaa ensiasunnon hankintaa varten parin vuoden päästä, on sijoituskohteiden valinta todennäköisesti hyvin erilainen, kuin jos tavoitteena on passiivinen kassavirta eläkkeen rinnalle monen kymmenen vuoden kuluttua.

Aloittelijalle kaikki tämä voi kuulostaa vaikealta. Muistan itsekin, kuinka sijoittamista aloitellessani kaikki tuntui työläältä: sijoittamisen termit olivat vieraita ja sijoitusvaihtoehtoja oli niin paljon, että niihin perehtymisen aloittaminenkin tuntui vaikealta. Silloin ajattelin, että olisi ollut ihanaa, jos olisin voinut ulkoistaa koko asian jollekulle muulle.

Fakta on kuitenkin se, että kukaan muu ei välitä rahoistasi yhtä paljon kuin sinä. On todella tärkeää, että muilta vinkkien kysymisen lisäksi on myös itse valmis opiskelemaan sijoittamista. Kokeneiden sijoittajien ajatusten kuunteleminen on hyödyllistä, mutta loppujen lopuksi aiheeseen perehtyminen ja oman näkemyksen muodostaminen pitää tehdä itse.

Joku viisas sanoi joskus myös, että sijoittamisessa suurin riski on sijoittaja itse, ei niinkään sijoituskohde. Toisin sanoen missä tahansa sijoituskohteessa voi sekä voittaa että hävitä suuria summia, riippuen omasta osaamisesta. Pikavoittoja ei ole – ainakaan ilman suurta riskiä – eikä varsinkaan, jos ei tiedä, mitä tekee.

Itse olen käyttänyt todella paljon aikaa sijoittamisen opiskeluun, ja koen tälläkin hetkellä, että minulla on edelleen huikeasti opittavaa. Onneksi opiskelu on myös todella palkitsevaa: mitä enemmän aiheesta oppii, sitä enemmän siitä myös innostuu – eikä vähiten motivoivien taloudellisten tulosten vuoksi.

Tiedonjanoista viikon alkua!

Lomailua ja taloudenhallintaa

Lomailua ja taloudenhallintaa

Tulin juuri neljän päivän mittaiselta kotimaan minilomalta, johon kuului parin päivän yöpyminen kylpylähotellissa. Olo tällaisen pidennetyn viikonlopun jälkeen on rentoutunut ja levännyt, mikä osoittaa sen, kuinka jo neljän päivän miniloma tekee ololle ihmeitä!

Lomailu on myös aina mielenkiintoista aikaa taloudenhallinnan kannalta. Oma periaatteeni on, että lomia varten ei oteta lainaa, vaan lomat maksetaan aina säästöistä. Tämän vuoksi budjetoin lomat aina etukäteen, joskus hyvinkin menestyksekkäästi (siten, että budjetti riittää hyvin kattamaan kaikki lomasta aiheutuvat kulut) ja joskus vähän vähemmän onnistuneesti (siten, että kuluja tulee huomattavasti budjetoitua enemmän).

Budjeteista huolimatta periaatteeni on, että itse lomalla ei keskitytä rahojen laskemiseen, vaan lomasta nauttimiseen, ja ”lomatilinpäätös” tehdään vasta loman jälkeen. Se ei kuitenkaan poista sitä, ettenkö olisi lomallakin hyvin tietoinen siitä, mihin haluan rahojani käyttää ja mihin en.

Tämäkin loma tarjosi monta paikkaa, missä rahaa olisi helposti kulunut (omasta mielestäni) turhuuksiin, jos kulutuksestaan ei olisi kovinkaan tietoinen. Yksi näistä liittyi pysäköintimaksuihin: Yövyimme kylpylähotellissa, jonka parkkipaikka oli maksullinen (12 euroa/vrk). Kuitenkin kun pysäköimme auton noin 30 metrin(!) päähän kadun varteen, säästimme kahdessa vuorokaudessa 24 euroa sillä, että kävimme yhteensä kolme kertaa muuttamassa parkkikiekon kellonaikaa visiittimme aikana.

Saman tyyppisiä valintoja toistui jo neljän päivän miniloman aikana useita: mihin pysäköimme, mihin menemme syömään, missä tankkaamme auton jne. Kirjaa en näistä valinnoista pitänyt, mutta varmaa on, että fiksummilla valinnoilla saavutettu kokonaissäästö oli useita kymmeniä euroja – siitäkin huolimatta, että nautin lomasta täysin rinnoin ja käytin rahaa kaikkeen, mihin halusin sitä käyttää.

Samaisella kylpylähotellivisiitillä kohtasin myös isomman taloudenhallinnan harjoituksen. Saimme varattua kylpyläloman todella edullisesti, koska siihen kuului parin tunnin myyntiesittely samaisen paikan viikko-osakkeen hankkimisesta. Itse menin esittelyyn suhteellisen skeptisenä, mutta yllättäen kiinnostuin esittelyn aikana mahdollisuudesta paljonkin.

Periaate oli: hotelliketjulta voi ostaa viikko-osakkeen eli oikeuden käyttää tiettyä lomahuoneistoa tietyllä viikolla tietystä kohteesta. Kiinteitä kuluja ovat paitsi osakkeen ostohinta (muutamasta tuhannesta muutamiin kymmeniin tuhansiin euroihin), myös muutaman sadan euron vuosimaksut. Näitä kuluja vastaan saa mahdollisuuden ostaa majoitusta ketjun hotelleista todella edulliseen hintaan, ja mikäli ei käytä varsinaista omistamaansa viikkoa tietystä kohteesta, voi sen vaihtaa pisteisiin, joilla taas voi yöpyä edullisesti erilaisissa kohteissa ympäri maailman. Kun osaketta ei enää halua omistaa, voi sen myydä pois ko. ketjun kautta, ja jälleenmyyntihinnaksi taataan 60% osakkeen listahinnasta (joskin tulee huomioida, että myyntiaika voi olla parista viikosta jopa kahteen vuoteen).

Koska lomailu on yksi lempiharrastuksistani ja samalla myös suurimmista vuosittaisista menoeristäni, kiinnostuin kovasti myyjän esittelemästä mahdollisuudesta saada tuntuvia alennuksia sekä koti- että ulkomaan majoituksista tiettyjen kerta- ja vuosi-investointien jälkeen. Otin heti laskimen esiin ja aloin laskea, paljonko yhden lomaviikon majoituksen hinnaksi tulisi erilaisilla vuosittaisilla lomamäärillä. Näissä laskelmissa otin huomioon osto- ja myyntihinnan välisen erotuksen, kiinteät vuosikulut, alennetun viikkohinnan, sekä tietysti vaihtoehtoiskustannuksen sille, jos saman kertainvestoinnin sijoittaisi muualle poikimaan tuloja (toisin sanoen menetetyn vuosituoton siitä, kun rahat ovat kiinni tässä viikko-osakkeessa eivätkä esimerkiksi osakemarkkinoilla tuloja tuottamassa).

Näillä laskelmilla yksittäisen lomaviikon hinta ei enää ollutkaan niin huikean edullinen, kuin alun perin kuulosti. Kuitenkin kaltaiselleni intohimoiselle lomailijalle laskelmat olivat edelleen houkuttelevia, sillä mitä useamman loman vuodessa tekisi, sitä edullisemmaksi yhden lomaviikon hinta tulisi (johtuen joka tapauksessa toteutuvista kiinteistä kuluista eli vuosimaksusta ja edellä mainitusta vaihtoehtoiskustannuksesta sekä toisaalta alhaisista lisälomaviikon kustannuksista).

Kiinnostuksestamme huolimatta emme olleet puolisoni kanssa valmiita tekemään päätöstä niillä tiedoilla, mitä meillä käsillä oli, vaan pyysimme lisätietoja sekä mahdollisuutta palata asiaan seuraavana päivänä – sen jälkeen, kun olisimme laskeneet erilaiset skenaariot auki hieman tarkemmin (toisin sanoen yhden lomaviikon kustannukset erilaisilla lomamäärillä, eri kohteissa jne.). Myyntitapaamisen sinetöi, kun meitä yritettiin täysin aiheellisesta pyynnöstämme huolimatta taivutella tekemään päätös heti täysin asiaankuulumattomilla argumenteilla (kuten ”tämä on hyvä sijoitus, sillä myös pörssiyhtiöt sijoittavat näihin lomaosakkeisiin”), ja toisaalta ilmoitettiin, etteivät kaikki edut olisi enää käytössämme, jos emme tekisi päätöstä saman tien.

Lopputulos: Poistuin esittelystä hieman harmissani, sillä olin oikeasti kiinnostunut tarjotusta mahdollisuudesta, mutta toisaalta päättäväisenä, sillä oli selvää, että en ikinä tekisi sijoitusta mihinkään kohteeseen, jonka varsinaista arvoa en ensin kunnolla laskisi. Niinpä kaupat jäivät kohdallamme tekemättä, ja varmaankin hyvä niin, koska epäilenpä, että laskelmamme olisivat osoittaneet, että kyseinen sijoitus ei olisi loppujen lopuksi ollut kovinkaan hyvä. Niinpä jatkan lomien suunnittelua kuten tähänkin saakka: puhtaalta pöydältä, mielenkiintoista kohdetta ja parasta hinta-laatusuhdetta etsien.

Leppoisaa lomalta paluuta kaikille muille helatorstain minilomailijoille ja reipasta viikon alkua!

Miten aloittaa sijoittaminen?

Miten aloittaa sijoittaminen?

Vietin jälleen sunnuntain sijoitusvalmennuksessa, inspiroituen kuulemistani esimerkeistä sekä lavalla että yleisössä. Paitsi että sain uutta puhtia omaan sijoittamiseeni, jäin miettimään keskusteluissa ja esityksissä esiin tullutta ajatusta sijoittamisen aloittamisen vaikeudesta.

Sijoittamisessa liikkeelle lähteminen voi tuntua vaikealta monesta syystä: yksi yleisimmistä on, että ei ole rahaa sijoittaa. Tällöin ensimmäinen askel on toki päästä tilanteeseen, jossa talous on ylijäämäinen ja sijoitettavaa rahaa jää. Uskon, että meillä jokaisella on mahdollisuus luoda itselleen ylijäämäinen talous määrätietoisella työllä: lisäämällä tuloja ja/tai karsimalla menoja.

Jos on jo päässyt niin hienoon tilanteeseen, että talous on ylijäämäinen, voi sijoittamisen aloittaminen silti tuntua vaikealta. Esteenä voi tällöin olla paitsi pelko, myös ylianalysointi ja monimutkaistaminen.

Tunnistan haasteen hyvin omallakin kohdallani. Itselläni hyvä esimerkki aloittamisen vaikeudesta liittyy asuntosijoittamiseen. Opiskelin asuntosijoittamista neljä vuotta ennen kuin lähdin liikkeelle: kävin läpi useita maksullisia valmennuksia ja ilmaisia nettiseminaareja sekä luin asuntosijoittamiseen liittyviä kirjoja. Kuitenkin vasta viime viikolla ostin ensimmäisen sijoitusasuntoni.

Opiskelujen myötä asuntosijoittaminen oli kyllä alkanut houkuttaa minua todella paljon, joten kiinnostuksen puutteesta ei ollut kyse. Ja mikä houkutti? Eniten omalle pääomalle saatava korkea tuotto – kiitos velkavivun. Yksinkertaistettu esimerkki: jos ostat 100 tuhannen euron sijoitusasunnon, jolle saat 5% vuosituoton, tuotto on viisi tuhatta euroa vuodessa. Jos otat samaiseen asuntoon 75% lainaa (mikä on ainakin tietyissä pankeissa asunnon vakuusarvo), laitat ostoon omaa pääomaa vain 25 tuhatta euroa, jolloin vuosituotto omalle pääomalle on (5 000/25 000=) 20%. Aika mukava tuotto, vai mitä? Itse kun vielä käytän asuntosijoittamiseen muita vakuuksia, olen itse käyttänyt jopa 90% velkavipua (eli otan lainaa 90% asunnon ostohinnasta) ja sijoitan omaa pääomaa asunnon ostoon vain 10%. Tällöin yllä mainitussa esimerkissä käytän omaa pääomaa vain 10 tuhatta euroa ja oman pääoman tuotto on (5000/10000=) 50%! Toisin sanoen sijoitettu oma pääoma kaksinkertaistuu kahden vuoden välein.

(Kannattaa huomata, että jos velkavipua haluaa kasvattaa, tarvitaan yleensä ostettavan asunnon lisäksi muita lisävakuuksia. Monilla nämä muut vakuudet voivat olla vaikkapa vanhempien tai sukulaisten tai omasta omistusasunnosta vapautunut vakuusarvo. Eli jos oman asunnon arvo on 100 tuhatta euroa, sen vakuusarvo on 75 tuhatta ja lainaa on jäljellä enää 50 tuhatta, tällöin vapaata vakuusarvoa on (75000-50000=) 25 tuhatta euroa, jonka voi käyttää uuden lainan puuttuvaksi vakuudeksi.)

Näistä asuntosijoittamiseen ja velkavivun käyttöön liittyvistä houkuttelevista tuotto-odotuksista huolimatta asuntosijoittamisen aloittaminen tuntui omalla kohdallani todella vaikealta. Tuotto-odotuksen lisäksi olin opiskelujen myötä nimittäin erittäin tietoinen kaikista asuntosijoittamiseen liittyvistä riskeistä: korkojen nousu, tulevat remontit, vuokralaiseen liittyvät riskit jne. Kaikki nämä riskit olivat kuin iso mörkö, joka pidätteli minua aloittamasta.

Onneksi aloin opiskelun myötä pikku hiljaa uskoa ajatukseen, jota useissa valmennuksissakin toistetaan: Jalkapalloa oppii pelaamaan vain pelaamalla. Samoin on sijoittamisen kanssa. Todettiinpa jossakin taannoisessa valmennuksessa myös, että jos odotat täydellistä hetkeä tai täydellistä osaamista, se on sama kuin päättäisit lähteä lenkille vasta sitten, kun sinulla on jo hyvä kunto! Odottelun sijaan hedelmällisempää on yksinkertaisesti lähteä liikkeelle ja aloittaa sijoittaminen, vaikkapa pienellä panostuksella. Pienen sijoituksen kautta keräät tärkeitä oppeja ja voit pikku hiljaa lisätä panoksia. Kannattaa myös huomata, että jos odotat täydellistä kohdetta ja täydellistä aikaa, menetät odottaessa tuottoja. Täydellisyyden tavoittelun sijasta kannattaakin hyväksyä, että riittävä analyysi sijoituskohteesta ja riittävän hyvän (ei täydellisen) kohteen löytäminen riittää!

Katsotaanpa paria konkreettista esimerkkiä: Odotat täydellistä sijoitusasuntoa, jonka haluat ostaa 5% alle markkinahinnan. Entäpä jos joudut etsimään tuollaista diiliä vuoden – tai pitempäänkin? Sama taloudellinen vaikutus on sillä, jos ostat asunnon nyt “normaalihintaan” ja saat sille 5% tuoton – tällöin olet vuoden päästä samassa tilanteessa, kuin jos joutuisit odottamaan vuoden “täydellistä” asuntoa. Tai jos odotat markkinoiden täydellistä hetkeä, että asuntojen arvo on pudonnut 25% – tähän verrattuna saman taloudellisen vaikutuksen saat viidessä vuodessa, jos ostat asunnon nyt ja saat asunnolle 5% vuosituoton (5×5%=25%).

Liikkeelle lähteminen siis kannattaa. Tämän olen itse päässyt toteamaan jo osakesijoittamisen suhteen, jota olen harrastanut usean vuoden ajan. Myös osakesijoittamisen aloitin suhteellisen pienellä pääomalla, panostuksia pikku hiljaa kasvattaen. Olen myös tehnyt useita virheitä – etenkin ostanut liian kalliilla, sillä olen ollut liian kärsimätön jonkin kiinnostavan osakkeen kohdalla enkä ole halunnut odottaa parempaa ostopaikkaa, ja toisaalta myynyt tappiolla, kun uskoni johonkin osakkeeseen on loppunut liian aikaisin, juuri ennen huikeaa nousua. Ajoittaisista virheistä huolimatta osakesalkkuni ja sen myötä nettovarallisuuteni on kasvanut tasaiseen tahtiin.

Nyt olen tosiaan aloittanut asuntosijoittamisen ja tiedostan, että tulen todennäköisesti tekemään virheitä siinäkin. Kuitenkin tiedän, että vasta käytännön tekemisen – ja niiden virheidenkin – kautta minusta voi kasvaa menestynyt asuntosijoittaja.

Jos itse vielä odottelet sijoittamisen aloittamista: Mikä sinua estää? Mitkä pelot tai uskomukset pidättelevät sinua lähtemästä liikkeelle? Mitä sinun pitäisi vielä tietää, että olisit valmis aloittamaan sijoittamisen? Kuka voisi sinua auttaa? Miten voisit aloittaa pienellä ja alkaa kerätä tärkeitä oppeja kohti menestyväksi sijoittajaksi kasvamista?

Rohkeaa viikon alkua!