Sijoita silloin, kun siihen on vähiten varaa

Sijoita silloin, kun siihen on vähiten varaa

Palkka tuli ja palkka meni. Rahat loppuvat kymmenen päivää ennen seuraavaa palkkapäivää. Tämä on monen tavallisen ihmisen arkea. Myös meidän perheessämme sinniteltiin aikanaan palkasta toiseen. Sitä mukaa kun tulomme kasvoivat, myös menot kasvoivat. Rahaa ei tuntunut ikinä jäävän yli.

Myös nykyään tilimme on lähes nollilla seuraavan palkkapäivän koittaessa. Mutta erona on se, että osa tuloistamme on ikään kuin näkymättömissä, koska tietty osa palkastamme menee suoraan säästöön ja sijoituksiin. Itse asiassa laitamme melko vähän rahaa puhtaasti säästötilille, koska tunnistan olevani vieläkin melko huono säästäjä. Jos makuuttaisin säästötilillä paljon rahaa, raha polttelisi tilillä ja todennäköisesti se olisi pian käytetty esimerkiksi matkustamiseen.

Säästötilille säästämisen sijaan suurin osa kuukausittaisesta säästösummastani menee sijoituksiin. Rahan nostaminen sijoituksista ilman pakottavaa tarvetta on psykologisesti paljon vaikeampaa ja itseni tuntien pystyn pitämään rahat paremmin tallessa sijoitusten kautta. On palkitsevaa nähdä sijoitusten arvon nousevan ja arvonnousua seuratessa ei tee mieli kajota sijoituksiin. Omat onnistumiset tuntuvat tällöin paljon konkreettisemmilta kuin pelkän säästötilin kautta.

Suosin sijoittamisessa esimerkiksi Nordnetin kuluttomia superrahastoja. Nordnetin Superrahasto Suomi sijoittaa 25:een Helsingin pörssin suurimpaan osakkeeseen. Tällaisen rahaston sijoituskohde on tavallisenkin ihmisen ymmärrettävissä ja on selkeää, mikä vaikuttaa rahaston kehitykseen. Koska osakekurssit ovat muutoinkin olleet viime vuodet nousussa, tämäkin rahasto on tuottanut ihan mukavasti, ja rahat ovat tarvittaessa nopeasti realisoitavissa.

Minulla on myös pieni osakesalkku, mutta omalla kohdallani osakesijoittaminen on selvästi haasteellisempaa kuin rahastoihin sijoittaminen. Olen pitänyt ohjenuorana, että osakekauppoja varten olisi hyvä olla vähintään 1000 euroa kerrallaan, eikä palkkatuloista ole noin vain irrotettavissa tonnia, ainakaan kovin usein.

Ostin ensimmäiset osakkeeni kesällä 2013 ja muistan, kuinka hermostunut olin ostotoimeksiantoa tehdessäni. Tällöin en ymmärtänyt paljonkaan esimerkiksi erilaisten osakkeisiin liittyvien tunnuslukujen päälle (eikä tämä ymmärrys tule vieläkään selkärangasta) ja tietenkin tuli tehtyä pari harhaostoa. Ostin esimerkiksi YIT:tä noin 500 eurolla yli 11 euron hintaan ilman sen kummempaa perehtymistä yritykseen, ja parin vuoden kuluessa osakkeen arvo laski 5 euron hujakoille. Viime vuonna totesin seuranneeni yrityksen osakekurssin tahmaista kehitystä riittävän pitkään ja myin osuuteni pois. Myymisen jälkeen käteen noin puolet sijoituksesta, joten oppirahoja maksettiin.

Muut osakeostoni ovat olleet kannattavampia ja kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä voiton puolella. Käyn silloin tällöin katsomassa, mihin suuntaan salkku on kehittynyt, ja minulla on lista tietyistä osakkeista, joita aion hankkia, kun olen saanut sopivan summan säästettyä.

Moni ajattelee, että sijoittamisen voi aloittaa vasta silloin, kun oma talous on ylijäämäinen. Jos olisin itse jäänyt odottamaan tällaista hetkeä, odottaisin varmaan vieläkin. Minun ohjenuorani on, että sijoittaminen pitää aloittaa juuri sillä hetkellä, kun tuntuu, ettei ole millään varaa irrottaa ylimääräistä siivua sijoittamiseen. Rahareikiä tulee aina ja on varma, että kaikki se, mikä tulee, myös menee. Jos rahaa meneekin sijoittamiseen ja sitä on päivittäiseen elämiseen jatkossa hieman vähemmän, oma rahankäyttö sopeutuu aika pian muuttuneeseen tilanteeseen.

Itse ajattelin osakekauppoja aloittaessani, että jos rahoille tulisi jokin akuutti tarve, aina olisi mahdollista myydä osakkeet. Ja oikeastaan joka kerta, kun olen tehnyt osakekauppoja, rahaa ei ole tuntunut ikinä olevan tarpeeksi, ja silti olen saanut kasvatettua omalla mittapuullani ihan mukavan nelinumeroisen osakesalkun.

Mikäli haluaa aloittaa sijoittamisen, kehottaisin vain rohkeasti aloittamaan. Alkuun pääseminen on erityisen tärkeää silloin kun tuntuu, ettei juuri nyt olisi varaa sijoittaa. Jos sinulla ei ole nyt varaa, niin irrota rahoistasi vaikka pienikin summa – ja vain aloita. Sillä jos se kaksikymppinen tai viisikymppinen ei mene sijoituksiin, niin se on pian mennyt johonkin paljon turhempaan (jota ilman myös pian huomaat pärjääväsi).

Kannattaa siis kokeilla ja ajatella ensimmäistä sijoitusta vaikka kertaluontoisena kokeiluna. Ja jos innostut kuukausittaiseen sijoittamiseen, niin menot sopeutuvat melko pian vähempään käytettävissä olevaan rahaan. Aina voit vaikka ajatella, että sijoittamiseen menevät rahat eivät ole sinun. Ne ovat sinun vasta silloin, kun rahoille on todellinen tarve.

Aurinkoista keskikesää!

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Poissa mielestä, poissa silmistä

Poissa mielestä, poissa silmistä

Kuva: Daria Nepriakhina / Unsplash

Viimeiset viikot ovat menneet arjen pyörityksessä ja kaikki tavoitteellinen raha-asioihin liittyvä on rehellisesti sanottuna jäänyt taka-alalle. Olen osittain tietoisesti ollut ajattelematta raha-asioita, sillä kevään viimein saavuttua aloitimme tontillamme pihan laiton ja siihen saa kyllä mukavasti uppoamaan rahaa. Pihasuunnittelijamme lohdutti meitä, että hekin olivat aikanaan suorastaan musertuneet oman talonsa pihasuunnitelman kustannusten edessä. Joku on kuulemma sanonut, että omakotitalon pihaa ei saa laitettua alle 30.000 euron. Meillä ei sentään noin paljon rahaa mene, mutta jokunen tonni kuitenkin, ja osan siirrämme suosiolla ensi vuoteen.

Ostimme mieheni kanssa tosiaankin syksyllä 2015 täysin saneerattavan, 1960-luvulla rakennetun omakotitalon ja on kyllä vissi totuus, että saneeraukseen käytetyllä rahalla olisimme rakentaneet uuden talon. Remontin edetessä huomasimme olevamme amatöörejä, mitä tulee laajamittaisen saneerauksen budjetointiin. Kaikki maksoi todella paljon enemmän kuin mitä olimme laskeneet, ja ensimmäistä kertaa elämässäni aloin stressata rahasta. Mieheni suhtautui asiaan rennommin ja totesi aika ajoin ”se on vain rahaa”. Totta tuokin, ja olenkin miettinyt kiitollisuudella niitä asioita, jotka elämässämme ovat hyvin. Päivittäin olen kiitollinen siitä, että olemme kaikki terveitä, ja parisuhdekin kesti hurjan remontin. Ja kyllä minä tätä taloa rakastan, jos olen vihannutkin!

Remonttilaskujen maksamisen myötä minulle tuli tietty vastenmielisyys laskujen – etenkin mihin tahansa remontointiin liittyvien laskujen – maksamista kohtaan. Ja tällä hetkellä, kun olen enemmän tai vähemmän tietoisesti työntänyt kaiken rahanmenoon liittyvän taka-alalle, olen alkanut yhä paremmin ymmärtää ihmisiä, jotka käyttävät rahaa melko surutta, ylivelkaantuvat eivätkä lopulta edes viitsi avata kotiin tulevia laskuja. En voi tietenkään väittää olevani samassa tilanteessa kuin oikeasti henkilökohtaiseen konkurssiin ajautuva henkilö, mutta ymmärrän tuntemukset, joita tilanteessa kohtaa. Raha-asioiden ahdistaessa on usein helpompi olla ajattelematta koko asiaa, vaikka se vie monesti tilannetta vain pahempaan suuntaan.

Samalla olen jälleen kerran huomannut, kuinka tärkeää on asettaa itselleen taloudelliset tavoitteet, tehdä budjetti ja oikeasti seurata, mihin raha menee. Itse seurasin perheen menoja tarkasti koko alkuvuoden, mutta nyt kun lopetin seurannan (koska väsyin siihen ja jatkuvat ylimääräiset remonttimenot alkoivat ahdistaa), rahaa on alkanut kulua kaikenlaiseen ylimääräiseen, johon suhtauduin aiemmin tiukemmin. Poissa mielestä, poissa silmistä. On helppoa taantua takaisin vanhaan minään ja käyttää ”samaan konkurssiin” rahaa melko surutta kaikenlaiseen, mutta se on myös tehokas tapa pitää huolta siitä, että kohta rahaa ei ole senkään vertaa.

Itse joudun sietämään urakoitsijoiden laskuja vielä muutaman kuukauden ja koska remontoiminen on myös henkisesti aika rankkaa, täytyy varmaan olla itselleen armollinen. Lupaan, että toisen vuosipuoliskon alkaessa aloitan taas talousseurannan ja päivitän rahatavoitteeni 😊.

PS. Jos harkitset vanhan talon saneerausta ja olet tekemässä budjettia, voit laittaa minulle yksityisviestiä, niin voin kertoa tarkemmin remonttikuluistamme!

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Vaurastuminen on mielentila

Vaurastuminen on mielentila

Kirjoitin taannoin tunteiden vaikutuksesta rahankäyttöön. Sekä positiiviset että negatiiviset tunteemme ja mielentilamme vaikuttavat rahankäyttöömme. Omia tunteita kannattaa oppia tunnistamaan, sillä voimme joko buustata tai vahingoittaa taloudellista tilannettamme riippuen kulloinkin vallalla olevista tunteista. Tunteita voi myös oppia hallitsemaan. Vaurastuminen on mielentila: voit valjastaa kaikki tunteesi palvelemaan omia vaurastumisen tavoitteitasi. Yhtä lailla meillä voi olla myös vaurastumista vaikeuttavia mielentiloja. Tässä muutamia, joita olen tunnistanut omalla kohdallani.

Lannistuminen. Joskus olo saattaa tuntua toivottomalta velkavuoren tai vaurauden hitaan karttumisen edessä. Voi tuntua vähäpätöiseltä säästää vaikkapa 20 euroa kuussa, mutta pienistä puroista ja valinnoista syntyy isompi virta. Entäpä jos säästämisen sijaan sijoitat 20 euroa kuussa? 5% tuotto-oletuksella sinulla on ensimmäisen vuoden jälkeen 240 euron sijaan 252 euroa. Tämä voi tuntua mitättömältä, mutta voit miettiä, että sijoituksen tuottamalla 12 eurolla saat ilmaisen lounaan. Minulle ainakin kelpaa ilmainen lounas, puhumattakaan siitä, että sijoittamani summa olisi haihtunut taivaan tuuliin. Entäpä jos laitat sivuun kaksi euroa päivässä? Se tekee 60 euroa kuussa ja vuodessa jo 720 euroa. Tuon kaksi euroa voit laittaa sivuun aina kun jätät takeaway-kahvin ostamatta tai ostat jauhelihan sijaan papuja. Siis, älä lannistu, vaan luota siihen, että aika tekee tehtävänsä ja anna itsellesi kiitosta sinnikkyydestäsi!

Kateus. Kukapa ei olisi joskus kadehtinut ystävää tai tuttavaa ja verrannut omaa rahatilannettaan heihin? Kateus voi olla jollekulle liikkeellepaneva voima, mutta luo yleensä vain negatiivista energiaa, joka ei kanna kovin pitkälle. Keskity mieluummin omaan tilanteeseesi, sillä kukaan ulkopuolinen ei tiedä kaikkea toisten ihmisten elämästä. Jos haluat verrata itseäsi johonkuhun, niin vertaa mieluummin itseäsi entiseen minääsi ja iloitse siitä, että olet jo kokenut sen taloudellisen herätyksen, joka jää valtaosalta kokematta.

Häpeä. Useimmiten köyhyys on häpeän aihe, mutta sosiaalista mediaa seuranneena olen havainnut, että jotakuta saattaa yhtä lailla hävettää oma vauraus tai siihen liittyvä tavoitteellisuus. Ehkä pelätään tuttavapiirin kateutta. Arkisissa tilanteissa joku saattaa ajatella: ”Jos olen rahankäytöstä tarkka, pelkään että ystäväpiiri pitää minua nipottajana. Minusta varmaan pidetään enemmän, jos otan rennosti rahan kanssa. Tarjoanpa kavereillekin kierroksen!”

Hällä väliä. Erityisen vaarallista velkaantuneille! ”Budjetti paukkui jo, joten on ihan sama antaa sen paukkua muissakin menoerissä.” Tämä tunne on varmasti monille tuttu myös painonpudotuksessa. Hällä väliä -mielentilan välttämiseksi on hyvä, jos pystyt tekemään itsellesi kuukausittaisen viihdebudjetin. Varaa tietty summa kuukaudessa asioihin, jotka eivät ole sinulle millään muotoa välttämättömiä, mutta jotka tuovat iloa ja joihin voit käyttää rahaa hyvällä omatunnolla.

Yes! I did it! Tämän mielentilan tunnistaminen oli ainakin minulle avarruttavaa. Kävin muutama viikko sitten työhaastattelussa ja onnistuneen haastattelun jälkeen pyörin kaupungilla endorfiinihöyryissä. Positiiviset höyryt oli pakko purkaa johonkin, joten mitä tein? Menin vaatekauppaan ja ostin mekon ja housut, a) joita en tarvinnut, b) jotka eivät edes olleet kovin mieluisia tai monikäyttöisiä. Olen ehdottomasti itsensä palkitsemisen kannalla, mutta mitä muita palkitsemiskeinoja voisi olla kuin ostelu?

Uho. ”Minä kyllä ansaitsen tämän.” Tästä ei enempää.

Itsensä tunteminen tyhmäksi. Tähän tarjoutuu arjessa lukuisia mahdollisuuksia :). Esimerkiksi pankissa en ole uskaltanut kysyä pankkitoimihenkilöltä, mitä rahaston hallinnolliset kulut ovat. En ole uskaltanut kysyä remonttimieheltä, mitä urakka sisältää ja mitä se ei sisällä. Kysymällä et kuitenkaan osoita tietämättömyyttäsi, vaan sitä, että tiedät. Ja jos vastaus hämmentää sinua tai aiheuttaa lisää kysymyksiä, voit aina ottaa aikalisän ja nukkua yön yli.

Väsymys. Montako kertaa olet mennyt väsyneenä ruokakauppaan ja ostanut mitä sattuu? Väsyneenä ei jaksa olla suunnitelmallinen. Tällaisten tilanteiden varalta on vaikkapa ruokaostoksia ajatellen hyvä olla vakiokauppalista, jota voi noudattaa tilanteessa kuin tilanteessa. Keksi listalle ”turvaruokia”, jotka ovat edullisia ja helppoja laittaa.

Negatiivisten mielentilojen tunnistaminen ja ylittäminen on hyvä alku vaurastumisen tiellä. Yhtä lailla – tai jopa enemmän – tarvitaan myös positiivista energiaa eli uskoa siihen, että vaurastuminen on minullekin mahdollista. Kannattaa myös muistaa, että jokaisella on omat esteensä ylitettävänä. Jos omat esteet tuntuvat joskus liian suurilta, etsi ensin sopivamman kokoiset esteet ylitettäväksi. Sitten voit pikkuhiljaa siirtyä kohti korkeampia esteitä ja tavoitteita.

Energistä viikkoa!

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

 

Kuva: Jens Lelie / Unsplash

Tunteet ja rahapäätökset, osa 1

Tunteet ja rahapäätökset, osa 1

Oletko koskaan miettinyt, kuinka suuri merkitys tunteilla on kaikkiin elämämme valintoihin? Tunteet vaikuttavat erityisen paljon raha-asioihin, niin pienessä kuin suuressa mittakaavassa. Palkitsemme itsemme ravintolaillallisella tai uusilla vaatteilla. Lohdutamme itseämme ravintolaillallisella tai uusilla vaatteilla. Kun on tylsää, menemme ravintolaillalliselle…

Ja kaikki nämä tietenkin maksavat rahaa.

Raha-asioissa tunteet ja järki nähdään usein toistensa vastakohtina. Järki nähdään rahankäytölle positiivisena asiana ja tunteet haitallisena. Säästäväisyyden ajatellaan olevan järkevän ihmisen touhua, eikä järkevä ihminen koskaan hairahdu heräteostoksiin. Tunteikkaan ihmisen rahankäyttö on sitä vastoin yhtä ailahtelevaa kuin ihminen itse. Tunteikas ihminen ei säästä eikä sijoita, vaan tuhlaa kaiken!

Mutta ei kai asia ole näin mustavalkoinen? Voisiko tunteet nähdä vahvuutena ja ymmärtää, että tunteet ovat läsnä kaikessa toiminnassamme? Järki ja tunteet eivät ole toistensa vihollisia: niin sanotusti järjellä tehdyt päätökset pohjautuvat aina tunteeseen ja tunteet saavat aikaan sekä järkeviä että järjettömiä päätöksiä. Esimerkiksi turvallisuudentunne ohjaa monen ihmisen rahakäyttäytymistä ja saa aikaan rationaalisia valintoja. Ja kun onnistumme säästämään taloudellisen puskurin, tunnemme iloa ja ylpeyttä itsestämme, ja nämä tunteet ruokkivat lisää onnistumisia.

Tunteet vaikuttavat oman taloutemme hallintaan myös suurissa, jopa elämänmittaisissa päätöksissä, joiden ajatellaan olevan usein järkiperäisiä. Esimerkiksi oma koti ostetaan viime kädessä tunteella, vaikka fiksu ihminen ottaa toki myös laskimen käteen asuntoa ostaessaan.

Tunteet ovat vahvasti läsnä myös silloin, kun ihminen päättää tehdä täyskäännöksen omassa taloudenhallinnassaan. Usein taloudellinen täyskäännös saa alkunsa negatiivisista tunteista. Joku saattaa inhota itseään jouduttuaan pikavippikierteeseen; toinen taas haluaa tarjota lapsilleen parempaa elämää kuin on itse elänyt. Tärkeää on osata ponnistaa irti negatiivisten tunteiden kierteestä ja kääntää negatiivisuus myönteiseksi voimavaraksi.

Itse olen pohtinut omaa taloudenhallinnan historiaani ja sitä, miten tunteet ovat vaikuttaneet muutamaan käänteeseen elämässäni. Samalla olen oivaltanut, kuinka alitajuisesti tunteet vaikuttavat toimintaamme. Päätöksenteon taustalla vaikuttavia tunteita ei usein tiedosta, ja siksi onkin hyvä pysähtyä aika ajoin ja miettiä, millaisia tunteita omiin rahapäätöksiin on liittynyt. En väitä, että nämä tunteet johtaisivat aina huonoihin päätöksiin, mutta uskon hyvän itsetuntemuksen helpottavan omissa tavoitteissa pysymistä.

Tunteet ohjaavat toimintaamme. (kuva: Unsplash)

Ehkäpä esimerkki elävästä elämästä valaisee asiaa.  Valmistuin yliopistosta joulukuussa 2000 ja vuoden 2001 lopussa ostin ensimmäisen oman asunnon, yksiön Helsingin kantakaupungista. Asunto maksoi 550 000 mk eli nykyrahassa reilusti alle 100 000 eur. Asuntoon oli tulossa putkiremontti, joten sen sai melko edullisesti jopa sen ajankohdan hintatasoon nähden.

Ehdin asua asunnossa kuukauden ja sitten tapasin elämäni miehen, josta tuli sittemmin aviomieheni. Muutimme pian saman katon alle ja kun kaksi vuotta oli kulunut asuntoni ostamisesta, muutimme isompaan kotiin ja myin asuntoni juuri putkiremontoituna velattomaan hintaan 113.000 eur. Muistan ajatelleeni enemmän tai vähemmän tietoisesti, että totta kai asunto pitää myydä, jotta “kukaan” ei vain ajattelisi (mukaan lukien minä itse ja mieheni), että pidän oman asunnon takaporttina parisuhteen kariutumisen varalta.

Asunnon myymiseen ei ollut oikeastaan yhtään järkevää syytä. Silloiselle minälleni oli mahdoton ajatus, että olisin pitänyt asunnon ja laittanut sen vuokralle, jotta olisimme saaneet lisätuloja. Tavallisen ihmisen kuului mielestäni omistaa vain yksi asunto ja halusin asuntoni myymisellä myös ”näyttää maailmalle”, että tässä parisuhteessa ollaan tosissaan.

Toinen asunnon myymiseen vaikuttava päätös oli, että olimme menossa naimisiin kesällä 2004 ja tarvitsimme rahaa häihin. Häät maksoivat muistaakseni noin 8.000 eur ja häämatkallekin piti päästä. Rahoitimme häät ja häämatkan asunnon myyntivoitolla.

Tekisinkö nyt jotain toisin?

Jälkeenpäin on helppo jossitella ja harmitella tekemiään päätöksiä. Ajattelen kuitenkin, että päätös asunnon myymisestä oli tehty silloisella viisaudella ja oli siinä hetkessä paras mahdollinen. Toki olisin saattanut toimia myös toisin, mikäli olisin pohtinut päätöstä syvällisemmin ja tiedostanut paremmin, millaisia tunteita ja alitajuisia, itsestään selvänä pitämiäni olettamuksia päätökseen liittyi.

Kun kyse on rahasta, niin sekä pienessä että isossa päätöksenteossa on tärkeää laittaa ”autopilotti” pois päältä ja oppia tunnistamaan omia tunteitaan. Tunteet ohjaavat kaikkea toimintaamme – ne voivat joko lamaannuttaa tai buustata eteenpäin. Uskon, että tunteet ovat yksi tärkeimmistä rahataitojen rakennuspalikoista, joten aiheesta seuraa jatkoa myös tulevissa kirjoituksissa. Tuleeko sinulla mieleen tilanteita, jossa tunteet ovat vaikuttaneet raha-asioihisi?

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.