Lomailua ja taloudenhallintaa

Lomailua ja taloudenhallintaa

Tulin juuri neljän päivän mittaiselta kotimaan minilomalta, johon kuului parin päivän yöpyminen kylpylähotellissa. Olo tällaisen pidennetyn viikonlopun jälkeen on rentoutunut ja levännyt, mikä osoittaa sen, kuinka jo neljän päivän miniloma tekee ololle ihmeitä!

Lomailu on myös aina mielenkiintoista aikaa taloudenhallinnan kannalta. Oma periaatteeni on, että lomia varten ei oteta lainaa, vaan lomat maksetaan aina säästöistä. Tämän vuoksi budjetoin lomat aina etukäteen, joskus hyvinkin menestyksekkäästi (siten, että budjetti riittää hyvin kattamaan kaikki lomasta aiheutuvat kulut) ja joskus vähän vähemmän onnistuneesti (siten, että kuluja tulee huomattavasti budjetoitua enemmän).

Budjeteista huolimatta periaatteeni on, että itse lomalla ei keskitytä rahojen laskemiseen, vaan lomasta nauttimiseen, ja ”lomatilinpäätös” tehdään vasta loman jälkeen. Se ei kuitenkaan poista sitä, ettenkö olisi lomallakin hyvin tietoinen siitä, mihin haluan rahojani käyttää ja mihin en.

Tämäkin loma tarjosi monta paikkaa, missä rahaa olisi helposti kulunut (omasta mielestäni) turhuuksiin, jos kulutuksestaan ei olisi kovinkaan tietoinen. Yksi näistä liittyi pysäköintimaksuihin: Yövyimme kylpylähotellissa, jonka parkkipaikka oli maksullinen (12 euroa/vrk). Kuitenkin kun pysäköimme auton noin 30 metrin(!) päähän kadun varteen, säästimme kahdessa vuorokaudessa 24 euroa sillä, että kävimme yhteensä kolme kertaa muuttamassa parkkikiekon kellonaikaa visiittimme aikana.

Saman tyyppisiä valintoja toistui jo neljän päivän miniloman aikana useita: mihin pysäköimme, mihin menemme syömään, missä tankkaamme auton jne. Kirjaa en näistä valinnoista pitänyt, mutta varmaa on, että fiksummilla valinnoilla saavutettu kokonaissäästö oli useita kymmeniä euroja – siitäkin huolimatta, että nautin lomasta täysin rinnoin ja käytin rahaa kaikkeen, mihin halusin sitä käyttää.

Samaisella kylpylähotellivisiitillä kohtasin myös isomman taloudenhallinnan harjoituksen. Saimme varattua kylpyläloman todella edullisesti, koska siihen kuului parin tunnin myyntiesittely samaisen paikan viikko-osakkeen hankkimisesta. Itse menin esittelyyn suhteellisen skeptisenä, mutta yllättäen kiinnostuin esittelyn aikana mahdollisuudesta paljonkin.

Periaate oli: hotelliketjulta voi ostaa viikko-osakkeen eli oikeuden käyttää tiettyä lomahuoneistoa tietyllä viikolla tietystä kohteesta. Kiinteitä kuluja ovat paitsi osakkeen ostohinta (muutamasta tuhannesta muutamiin kymmeniin tuhansiin euroihin), myös muutaman sadan euron vuosimaksut. Näitä kuluja vastaan saa mahdollisuuden ostaa majoitusta ketjun hotelleista todella edulliseen hintaan, ja mikäli ei käytä varsinaista omistamaansa viikkoa tietystä kohteesta, voi sen vaihtaa pisteisiin, joilla taas voi yöpyä edullisesti erilaisissa kohteissa ympäri maailman. Kun osaketta ei enää halua omistaa, voi sen myydä pois ko. ketjun kautta, ja jälleenmyyntihinnaksi taataan 60% osakkeen listahinnasta (joskin tulee huomioida, että myyntiaika voi olla parista viikosta jopa kahteen vuoteen).

Koska lomailu on yksi lempiharrastuksistani ja samalla myös suurimmista vuosittaisista menoeristäni, kiinnostuin kovasti myyjän esittelemästä mahdollisuudesta saada tuntuvia alennuksia sekä koti- että ulkomaan majoituksista tiettyjen kerta- ja vuosi-investointien jälkeen. Otin heti laskimen esiin ja aloin laskea, paljonko yhden lomaviikon majoituksen hinnaksi tulisi erilaisilla vuosittaisilla lomamäärillä. Näissä laskelmissa otin huomioon osto- ja myyntihinnan välisen erotuksen, kiinteät vuosikulut, alennetun viikkohinnan, sekä tietysti vaihtoehtoiskustannuksen sille, jos saman kertainvestoinnin sijoittaisi muualle poikimaan tuloja (toisin sanoen menetetyn vuosituoton siitä, kun rahat ovat kiinni tässä viikko-osakkeessa eivätkä esimerkiksi osakemarkkinoilla tuloja tuottamassa).

Näillä laskelmilla yksittäisen lomaviikon hinta ei enää ollutkaan niin huikean edullinen, kuin alun perin kuulosti. Kuitenkin kaltaiselleni intohimoiselle lomailijalle laskelmat olivat edelleen houkuttelevia, sillä mitä useamman loman vuodessa tekisi, sitä edullisemmaksi yhden lomaviikon hinta tulisi (johtuen joka tapauksessa toteutuvista kiinteistä kuluista eli vuosimaksusta ja edellä mainitusta vaihtoehtoiskustannuksesta sekä toisaalta alhaisista lisälomaviikon kustannuksista).

Kiinnostuksestamme huolimatta emme olleet puolisoni kanssa valmiita tekemään päätöstä niillä tiedoilla, mitä meillä käsillä oli, vaan pyysimme lisätietoja sekä mahdollisuutta palata asiaan seuraavana päivänä – sen jälkeen, kun olisimme laskeneet erilaiset skenaariot auki hieman tarkemmin (toisin sanoen yhden lomaviikon kustannukset erilaisilla lomamäärillä, eri kohteissa jne.). Myyntitapaamisen sinetöi, kun meitä yritettiin täysin aiheellisesta pyynnöstämme huolimatta taivutella tekemään päätös heti täysin asiaankuulumattomilla argumenteilla (kuten ”tämä on hyvä sijoitus, sillä myös pörssiyhtiöt sijoittavat näihin lomaosakkeisiin”), ja toisaalta ilmoitettiin, etteivät kaikki edut olisi enää käytössämme, jos emme tekisi päätöstä saman tien.

Lopputulos: Poistuin esittelystä hieman harmissani, sillä olin oikeasti kiinnostunut tarjotusta mahdollisuudesta, mutta toisaalta päättäväisenä, sillä oli selvää, että en ikinä tekisi sijoitusta mihinkään kohteeseen, jonka varsinaista arvoa en ensin kunnolla laskisi. Niinpä kaupat jäivät kohdallamme tekemättä, ja varmaankin hyvä niin, koska epäilenpä, että laskelmamme olisivat osoittaneet, että kyseinen sijoitus ei olisi loppujen lopuksi ollut kovinkaan hyvä. Niinpä jatkan lomien suunnittelua kuten tähänkin saakka: puhtaalta pöydältä, mielenkiintoista kohdetta ja parasta hinta-laatusuhdetta etsien.

Leppoisaa lomalta paluuta kaikille muille helatorstain minilomailijoille ja reipasta viikon alkua!

Miten aloittaa sijoittaminen?

Miten aloittaa sijoittaminen?

Vietin jälleen sunnuntain sijoitusvalmennuksessa, inspiroituen kuulemistani esimerkeistä sekä lavalla että yleisössä. Paitsi että sain uutta puhtia omaan sijoittamiseeni, jäin miettimään keskusteluissa ja esityksissä esiin tullutta ajatusta sijoittamisen aloittamisen vaikeudesta.

Sijoittamisessa liikkeelle lähteminen voi tuntua vaikealta monesta syystä: yksi yleisimmistä on, että ei ole rahaa sijoittaa. Tällöin ensimmäinen askel on toki päästä tilanteeseen, jossa talous on ylijäämäinen ja sijoitettavaa rahaa jää. Uskon, että meillä jokaisella on mahdollisuus luoda itselleen ylijäämäinen talous määrätietoisella työllä: lisäämällä tuloja ja/tai karsimalla menoja.

Jos on jo päässyt niin hienoon tilanteeseen, että talous on ylijäämäinen, voi sijoittamisen aloittaminen silti tuntua vaikealta. Esteenä voi tällöin olla paitsi pelko, myös ylianalysointi ja monimutkaistaminen.

Tunnistan haasteen hyvin omallakin kohdallani. Itselläni hyvä esimerkki aloittamisen vaikeudesta liittyy asuntosijoittamiseen. Opiskelin asuntosijoittamista neljä vuotta ennen kuin lähdin liikkeelle: kävin läpi useita maksullisia valmennuksia ja ilmaisia nettiseminaareja sekä luin asuntosijoittamiseen liittyviä kirjoja. Kuitenkin vasta viime viikolla ostin ensimmäisen sijoitusasuntoni.

Opiskelujen myötä asuntosijoittaminen oli kyllä alkanut houkuttaa minua todella paljon, joten kiinnostuksen puutteesta ei ollut kyse. Ja mikä houkutti? Eniten omalle pääomalle saatava korkea tuotto – kiitos velkavivun. Yksinkertaistettu esimerkki: jos ostat 100 tuhannen euron sijoitusasunnon, jolle saat 5% vuosituoton, tuotto on viisi tuhatta euroa vuodessa. Jos otat samaiseen asuntoon 75% lainaa (mikä on ainakin tietyissä pankeissa asunnon vakuusarvo), laitat ostoon omaa pääomaa vain 25 tuhatta euroa, jolloin vuosituotto omalle pääomalle on (5 000/25 000=) 20%. Aika mukava tuotto, vai mitä? Itse kun vielä käytän asuntosijoittamiseen muita vakuuksia, olen itse käyttänyt jopa 90% velkavipua (eli otan lainaa 90% asunnon ostohinnasta) ja sijoitan omaa pääomaa asunnon ostoon vain 10%. Tällöin yllä mainitussa esimerkissä käytän omaa pääomaa vain 10 tuhatta euroa ja oman pääoman tuotto on (5000/10000=) 50%! Toisin sanoen sijoitettu oma pääoma kaksinkertaistuu kahden vuoden välein.

(Kannattaa huomata, että jos velkavipua haluaa kasvattaa, tarvitaan yleensä ostettavan asunnon lisäksi muita lisävakuuksia. Monilla nämä muut vakuudet voivat olla vaikkapa vanhempien tai sukulaisten tai omasta omistusasunnosta vapautunut vakuusarvo. Eli jos oman asunnon arvo on 100 tuhatta euroa, sen vakuusarvo on 75 tuhatta ja lainaa on jäljellä enää 50 tuhatta, tällöin vapaata vakuusarvoa on (75000-50000=) 25 tuhatta euroa, jonka voi käyttää uuden lainan puuttuvaksi vakuudeksi.)

Näistä asuntosijoittamiseen ja velkavivun käyttöön liittyvistä houkuttelevista tuotto-odotuksista huolimatta asuntosijoittamisen aloittaminen tuntui omalla kohdallani todella vaikealta. Tuotto-odotuksen lisäksi olin opiskelujen myötä nimittäin erittäin tietoinen kaikista asuntosijoittamiseen liittyvistä riskeistä: korkojen nousu, tulevat remontit, vuokralaiseen liittyvät riskit jne. Kaikki nämä riskit olivat kuin iso mörkö, joka pidätteli minua aloittamasta.

Onneksi aloin opiskelun myötä pikku hiljaa uskoa ajatukseen, jota useissa valmennuksissakin toistetaan: Jalkapalloa oppii pelaamaan vain pelaamalla. Samoin on sijoittamisen kanssa. Todettiinpa jossakin taannoisessa valmennuksessa myös, että jos odotat täydellistä hetkeä tai täydellistä osaamista, se on sama kuin päättäisit lähteä lenkille vasta sitten, kun sinulla on jo hyvä kunto! Odottelun sijaan hedelmällisempää on yksinkertaisesti lähteä liikkeelle ja aloittaa sijoittaminen, vaikkapa pienellä panostuksella. Pienen sijoituksen kautta keräät tärkeitä oppeja ja voit pikku hiljaa lisätä panoksia. Kannattaa myös huomata, että jos odotat täydellistä kohdetta ja täydellistä aikaa, menetät odottaessa tuottoja. Täydellisyyden tavoittelun sijasta kannattaakin hyväksyä, että riittävä analyysi sijoituskohteesta ja riittävän hyvän (ei täydellisen) kohteen löytäminen riittää!

Katsotaanpa paria konkreettista esimerkkiä: Odotat täydellistä sijoitusasuntoa, jonka haluat ostaa 5% alle markkinahinnan. Entäpä jos joudut etsimään tuollaista diiliä vuoden – tai pitempäänkin? Sama taloudellinen vaikutus on sillä, jos ostat asunnon nyt ”normaalihintaan” ja saat sille 5% tuoton – tällöin olet vuoden päästä samassa tilanteessa, kuin jos joutuisit odottamaan vuoden ”täydellistä” asuntoa. Tai jos odotat markkinoiden täydellistä hetkeä, että asuntojen arvo on pudonnut 25% – tähän verrattuna saman taloudellisen vaikutuksen saat viidessä vuodessa, jos ostat asunnon nyt ja saat asunnolle 5% vuosituoton (5×5%=25%).

Liikkeelle lähteminen siis kannattaa. Tämän olen itse päässyt toteamaan jo osakesijoittamisen suhteen, jota olen harrastanut usean vuoden ajan. Myös osakesijoittamisen aloitin suhteellisen pienellä pääomalla, panostuksia pikku hiljaa kasvattaen. Olen myös tehnyt useita virheitä – etenkin ostanut liian kalliilla, sillä olen ollut liian kärsimätön jonkin kiinnostavan osakkeen kohdalla enkä ole halunnut odottaa parempaa ostopaikkaa, ja toisaalta myynyt tappiolla, kun uskoni johonkin osakkeeseen on loppunut liian aikaisin, juuri ennen huikeaa nousua. Ajoittaisista virheistä huolimatta osakesalkkuni ja sen myötä nettovarallisuuteni on kasvanut tasaiseen tahtiin.

Nyt olen tosiaan aloittanut asuntosijoittamisen ja tiedostan, että tulen todennäköisesti tekemään virheitä siinäkin. Kuitenkin tiedän, että vasta käytännön tekemisen – ja niiden virheidenkin – kautta minusta voi kasvaa menestynyt asuntosijoittaja.

Jos itse vielä odottelet sijoittamisen aloittamista: Mikä sinua estää? Mitkä pelot tai uskomukset pidättelevät sinua lähtemästä liikkeelle? Mitä sinun pitäisi vielä tietää, että olisit valmis aloittamaan sijoittamisen? Kuka voisi sinua auttaa? Miten voisit aloittaa pienellä ja alkaa kerätä tärkeitä oppeja kohti menestyväksi sijoittajaksi kasvamista?

Rohkeaa viikon alkua!

Kuinka pitkälle pystyt venyttämään mieltäsi?

Kuinka pitkälle pystyt venyttämään mieltäsi?

Olin eilen Varapuun Asuntoillassa Helsingissä kertaamassa asuntosijoittamisen perusasioita. Kyllä, kertaamassa – olenhan lukenut paljon asuntosijoittamisesta ja käynyt myös monia eri valmennuksia siihen liittyen jo usean vuoden ajan. Minulla kesti kuitenkin todella useampi vuosi, ennen kuin tein eilen vihdoin kaupat ensimmäisestä sijoitusasunnostani, joka alkaa tuottaa minulle vuokratuloa 1.5. alkaen. Tunne ensimmäisten kauppojen jälkeen oli mahtava: tästä se lähtee! (Tätä ennen olen kyllä jo varannut yhden uudiskohteen, joka kuitenkin valmistuu vasta syksyllä, joten siksi olen mieltänyt itseni asuntosijoittajaksi jo muutaman kuukauden ajan. 🙂 )

Eilisessä Asuntoillassa Varapuun Mikko Sjögren sanoi hyvin, että vaurastumisen opiskelu on mielen venyttämistä. Silloin tulin ajatelleeksi, kuinka paljon omaa mieltäni on 2010-luvulla venytetty.

Ennen: Koululaisena, opiskelijana tai urani alkuvuosinakaan en vielä tiennyt, että elämässä voisi talouden näkökulmasta olla muuta kuin työnteko, mahdollisesti säästäminen (mitä nyt kulutukselta sattui jäämään), oman asunnon osto ja asuntolainan maksu. Tavoitteeni oli päästä urallani mahdollisimman pitkälle.

Nykyisin: Olen ymmärtänyt, että minulla on mahdollisuus tavoitella taloudellista riippumattomuutta (ja että sellainen käsite on yleensäkin olemassa 🙂 ). Olen ymmärtänyt, että työnteko toisen palveluksessa ja perinteisellä uralla mahdollisimman pitkälle eteneminen ei ole välttämättä ainoa mahdollisuus tai reitti elämässä (vaikka toki sekin voi olla mielekästä, jos työstään nauttii ja palkitseminen on kohdallaan!). Tai elämän ei välttämättä tarvitse olla jatkuvaa palkan varassa olevaa kädestä suuhun elämistä.

Ennen: En ollut ollenkaan kiinnostunut sijoittamisesta – siitäkään huolimatta, että olin opiskellut kauppatieteitä. Muistan kyllä, kuinka opiskeluaikojen poikaystäväni sijoitti osakkeisiin, mutta se tuntui silloin itselleni hyvin kaukaiselta ajatukselta, varsinkin koska en ollut muussa lähipiirissäni törmännyt sijoittamiseen sitä ennen – enkä törmännyt moneen vuoteen sen jälkeenkään. Ajattelin, että sijoittaminen on vaikeaa, riskialtista ja sitä varten pitää olla jo lähtökohtaisesti rikas. Varsinkin asuntosijoittaminen tuntui minusta vaikealta ja kaukaiselta haaveelta.

Nykyisin: Olen innostunut sijoittamisesta väylänä taloudelliseen riippumattomuuteen. Opiskelun myötä olen ymmärtänyt, että sijoittaminen on mahdollista meille jokaiselle, ja kiinnostunut useammastakin omaisuuslajista! Olen sijoittanut osakkeisiin jo usean vuoden ajan – välillä oppirahoja maksellen, mutta kuitenkin nettovarallisuuttani sinnikkäästi kartuttaen ja sijoitusstrategiaani hioen. Myös asuntosijoittamiseen olen tosiaankin vihdoin rohkaistunut ja etsin tälläkin hetkellä aktiivisesti uusia kohteita.

Vaikka mieleni onkin lähtötilanteesta venynyt vaikka kuinka paljon, Asuntoillassa huomasin kuitenkin (taas), kuinka mieleni kaipaa edelleen venyttämistä. Illan edetessä ja inspiroivia puhujoita kuunnellessani muistutin itseäni siitä, että haaveeni 10 asunnon sijoitussalkusta on todella pieni. Eräskin illan puhujista oli aloittanut 59 euroa pankkitilillään ja ostaa nykyään kokonaisia kerrostaloja.

Miksi siis minun pitäisi tyytyä kymmeneen sijoitusasuntoon? Miksi ei samantien tavoittelisi sataa? Jos muut ovat siihen pystyneet, niin kyllä pystyn minäkin!

Mieltä venyttävää loppuviikkoa ja aurinkoista vappua!

PS. Tulemme tulevaisuudessa esittelemään innostavia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat kääntäneet taloutensa ympäri ja saavuttaneet merkittäviä tuloksia. Oletko sinä yksi heistä? Jos haluat kertoa tarinasi nimelläsi tai nimettömänä, ota yhteyttä info(at)rahataidot.fi.

Kuva: Natalie Collins / Unsplash

Kaikki lähtee uskomuksista

Kaikki lähtee uskomuksista

Oletko koskaan pohtinut, minkälaisia uskomuksia sinulla on rahasta?

Uskomukset ovat elämässämme niitä itsestäänselvinä pidettyjä, opittuja ajatusmalleja, jotka ohjaavat elämäämme. Ne ovat siis uskomuksia, eivät totuuksia, vaikka hyvin usein niitä totuutena itse pidämmekin. Uskomukset voivat olla rajoittavia – toisin sanoen rajoittaen meidän menestystämme tai tavoitteisiin pääsyä – tai sitten tavoitteitamme tukevia. Kuten eräs valmentaja kerran sanoi: Mistä tietää, että sinulla on tavoitetta tukeva uskomus? Siitä, että olet jo päässyt tavoitteeseesi. 🙂

Omassa elämässäni paras esimerkki huonosta uskomuksesta oli minulla lapsuudesta saakka ollut uskomus, että en ole kovinkaan urheilullinen (johtuen äitini kertomasta, mitä eräs lääkäri oli minulle sanonut ollessani hyvin nuori, liittyen silmieni toimintaan ja näkööni). Tämä uskomus ohjasi minua vuosikymmeniä – siitäkin huolimatta, että hurahdin aikuisiällä tanssiin ja aerobiciin ja olin yhdessä vaiheessa tuttavapiiristäni ehkäpä aktiivisin ja intohimoisin liikkuja.

Vasta kun eräs personal trainer ehdotti minulle, että mitä jos alkaisit itse ohjata ryhmäliikuntatunteja, tajusin kyseenalaistaa uskomukseni. Aiemmin moinen ei ollut tullut minulle mieleenikään, sillä ajattelin, että en ole kovinkaan urheilullinen enkä siksi olisi kovinkaan uskottava ohjaaja. Nyt jälkikäteen asia suorastaan naurattaa, mutta silti olin uskomukseni “vanki” n. 35-vuotiaaksi asti.

No, miten uskomukset liittyvät taloudenhallintaan ja vaurastumiseen? Paljonkin. Erilaisten valmennusten kautta olen löytänyt itsestäni paljon sellaisia uskomuksia, jotka eivät ole tukeneet vaurastumistani. Näistä pari hedelmällisintä ovat olleet:

  • Elämästä pitää nauttia tässä ja nyt. Säästäminen on tylsää, enkä todellakaan ole enkä halua olla tylsä ihminen!
  • Rikkaaksi synnytään tai tullaan jonkin epätodennäköisen onnenkantamoisen kuten lottovoiton kautta. Minusta ei koskaan voisi tulla rikasta.
  • Sijoittaminen on vaikeaa, ja se kuuluu vain rikkaille.

Huomaat varmaankin, kuinka jo nämä pari uskomusta varmistivat sen, että en ainakaan vaurastu? 🙂

En kuitenkaan ole ainoa, joita uskomukset pidättelevät. Varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi kirjoitti juuri eilen mielenkiintoisen jutun mm. taloudellisen puskurin tärkeydestä. Ilta-Sanomien Facebook-sivuilla jutun yhteydessä kysyttiin: “Löytyykö sinun tililtäsi vähintään kuuden kuukauden kiinteitä kuluja vastaava summa?”. IS:n Facebook-kommentit olivat mielenkiintoista luettavaa, nimenomaan taustalla olevien uskomusten näkökulmasta. Tässä muutamia esimerkkityyppejä vastauksista (ei kuitenkaan suoria lainauksia) ja niiden takana olevia uskomuksia:

  • ”En voi säästää, koska tuloni ovat niin pienet, että ne tuskin edes riittävät elämiseen.”
  • ”Sipilän hallituksen vuoksi olen yhä köyhempi enkä pysty säästämään.”
  • ”Hyvähän tuon on puhua, kun on syntynyt kultalusikka suussa.”
  • ”Naurettava ajatuskin. Varallisuusvalmentaja ei ymmärrä tavallisen ihmisen elämästä yhtään mitään.”

Mielenkiintoista näissä kaikissa on, että taustalla on uskomus: ”En voi itse vaikuttaa tuloihini enkä menoihini (tämän enempää), vaan nykytilanteeni on vakio. Minulla ei ole mahdollisuutta vaurastua.” Joissakin jatkona myös: ”Taloudellinen tilanteeni määräytyy ulkopuolelta, esim. hallituksen päätöksistä. En voi vaikuttaa siihen itse.” tai ”En voi vaurastua, koska en ole syntynyt rikkaaksi.” tai ”Vaurastuminen on mahdollista vain muille, ei minulle”.

Oman elämän uskomusten etsiminen ja esiintuominen on mielenkiintoinen harjoitus. Voit aloittaa sen vaikkapa kirjoittamalla kaikki ajatukset, mitä sinulla on rahasta, rikkaista tai rikastumisesta. Voit myös kysyä itseltäsi herätteleviä kysymyksiä ja kirjata vastauksiasi niihin: Miksi taloudellinen tilanteeni on, mikä se nyt on? Mikä estää vaurastumiseni? Minkälaisia rikkaat ovat? Minkälaisia köyhät ovat? Raha on…?

Jokaisen ajatuksen kohdalla pysähdy miettimään: Onko tämä uskomus todella sataprosenttisesti totta? Joka ikisessä tilanteessa, aina? Onko ihan oikeasti? Eikö todellakaan löydy yhtään esimerkkiä, joka osoittaisi, että tämä uskomus ei ole aina totta joka ikisessä tilanteessa? Palveleeko tämä uskomus minua? Auttaako se minua tavoitteideni saavuttamisessa? Mikä olisi minua ja tavoitteitani paremmin palveleva uskomus? Minkälainen uskomus voimaannuttaisi minua?

Kun omien uskomusten tunnistamiseen suhtautuu kuin aarteenetsintään, siitä voi tulla jopa hauska leikki. Itse onnittelen itseäni joka ikinen kerta, kun löydän ajatuksistani jonkin hidastavan uskomuksen. Ilman uskomusten tiedostamista kun ei ole toivoakaan muuttaa niitä!

Kuulisin mielelläni oivalluksistasi, joten jaathan herkullisimmat uskomuksesi alle. Voit myös jakaa ajatuksiasi sähköpostitse minna(at)rahataidot.fi, niin voin käyttää kysymyksiäsi tai ajatuksiasi (nimettömänä, totta kai) tulevissa kirjoituksissani.

Hyvää aarteenetsintää loppuviikkoon! 🙂

Miten oppia säästäväiseksi?

Miten oppia säästäväiseksi?

Mikä näistä kuvaa parhaiten sinun tämänhetkistä suhtautumistasi säästämiseen?

  • Tyyppi A: Säästäminen on ihan turhaa. Elämästä pitää nauttia tässä ja nyt. Vaikka lainarahalla.
  • Tyyppi B: Säästäisin kyllä mielelläni, mutta (pienistä) tuloistani ei vain jää mitään säästöön.
  • Tyyppi C: Säästäminen on tärkeää, sillä se mahdollistaa isommat hankinnat tai vaikkapa lomamatkan ilman velanottoa.
  • Tyyppi D: Säästäminen on minulle itsestäänselvyys, ja minulla on aina rahaa puskurissa mahdollisia yllättäviä tilanteita varten.

Sekä netissä että reaalimaailmassa käydyistä keskusteluista olen huomannut, kuinka erilaisia lähtökohtia ja suhtautumisia ihmisillä on säästämiseen. Joku on imenyt säästäväisen luonteensa jo äidinmaidosta ja on tottunut säännöllisesti laittamaan rahaa talteen, kun taas moni muu on omaksunut tuhlailevaisemman elämäntyylin ja joutuu jopa turvautumaan erilaisiin luottoihin elämänsä rahoittamiseen.

Kuuluin itse vielä muutama vuosi sitten jälkimmäiseen tuhlailijoiden ryhmään. Itse asiassa ajattelin tyyppi A:n lailla, että tärkeintä elämässä oli nautinto. Parhaimmillani saatoin käväistä tyyppi B:n ajattelutavassa, silloin kun omatunto hetkittäin soimasi siitä, että kulutin kaiken, minkä ansaitsinkin. Säästäväisyys oli minulle ”pitäisi”-asia – samaa tasoa kuin ”pitäisi laihduttaa” tai ”pitäisi lukea enemmän kirjoja ja surffata vähemmän Facebookissa”.

Ongelma on siinä, että ”pitäisi” ei vain yleisesti ottaen vie kovin pitkälle. Pelkän itsekurin varassa, hampaat irvessä tehty herkuista kieltäytyminen ei pitemmän päälle takaa pysyvää laihtumista, samoin kuin hampaat irvessä pienillä menoilla kituuttamalla tuskin saadaan aikaan kovinkaan rikasta elämää. Pitkäaikaisia tuloksia on vaikeaa saada ja haastaviin tavoitteisiin päästä, jos syvempi motivaatio puuttuu.

Minulle eräs olennaisimmista asioista vaurastumisen polulla oli sanan ”pitäisi” korvaaminen sanalla ”miksi”. Siis ei ”pitäisi säästää” vaan ”miksi säästää?”. Miksi-kysymyksen tärkeydestä on puhunut paljon eräs markkinointialan tunnetuimmista jenkkiguruista, Simon Sinek, joka on rakentanut aiheen ympärille myös kirjan, kursseja ja nettisivuston. Sinekin mukaan kaiken menestyksen taustalla on miksi-kysymys – toisin sanoen vahva syy, tavoite tai uskomus, joka inspiroi toimintaa.

Omalla kohdallani ensimmäisenä motivaattorina (”miksi”) säästämiseen toimi vahva halu saavuttaa taloudellinen tasapaino. Halusin huolettomuuden ja varmuuden tunteen, että rahani riittävät: että en joudu stressaamaan siitä, onko tililläni rahaa, jos haluan ostaa jotakin, tai miettiä, riittääkö palkkani kaikkien laskujen (varsinkin Visa-laskun) maksamiseen.

Kuitenkin vasta kun tajusin, että säästämisen kautta voin sijoittaa ja korkoa korolle -ilmiön myötä pikku hiljaa siirtyä kohti taloudellista riippumattomuutta, syttyi sisälläni suorastaan palo säästää. Tai no: en enää niinkään halua säästää, vaan sijoittaa. Eikä sijoittaminenkaan ole itseisarvoisesti tärkeää, vaikka mielenkiintoinen harrastus onkin, vaan loppujen lopuksi minua motivoi perimmäinen tavoite, mihin voin sijoittamalla päästä. Minua inspiroi suunnattomasti ajatus taloudellisesta vapaudesta ja riippumattomuudesta: siitä, että raha(n puute) ei ole este millekään, mitä haluan elämässäni tehdä – millekään, mikä on minulle oikeasti tärkeää.

Jos haluaisit oppia säästäväisemmäksi, voit siis kysyä itseltäsi seuraavan kysymyksen: Mikä olisi sinulle se todella innostava ajatus, minkä vuoksi haluaisit aloittaa säästämisen / säästää enemmän? Ja jos olet jo säästämisen mestari, voit kysyä itseltäsi: Mikä olisi se innostava ajatus, minkä vuoksi haluaisit sijoittaa tai opetella paremmaksi sijoittajaksi?

Molemmissa tapauksissa kannattaa miettiä sellainen perinpohjainen syy, mikä tuntuu niin innostavalta, että sen rinnalla kaikki haasteet, esteet tai (teko)syyt tuntuvat suorastaan naurettavan pieniltä. Tai ainakin se syy, joka motivoi sinua tekemään paljon töitä haasteista, esteistä tai (teko)syistä huolimatta.

Hedelmällistä itsetutkiskelua!