Miten säästää ruokamenoissa?

Miten säästää ruokamenoissa?

Kirjoitan tällä kertaa hyvin käytännönläheisestä aiheesta – kuluerästä, jossa oikeastaan jokaisen on helppo saada aikaan positiivisia muutoksia. Tämä kuluerä ovat kuukausittaiset ruokamenot. Ruokaan on todella helppo upottaa paljon rahaa, mutta pienellä vaivannäöllä ja suunnittelulla ruokakuluja on mahdollista pienentää ja saada sitä kautta aikaan säästöä.

Minulla on ruokakulujen pienentämisestä omakohtaista kokemusta, sillä vuoden sisällä olemme pienentäneet nelihenkisen perheemme ruokakuluja noin 200 eurolla kuussa. Tästä merkittävästä säästöstä huolimatta emme kituuta eivätkä pienentyneet ruokakulut näy perheemme ruokailuissa oikeastaan mitenkään. Toisin sanoen syömme aivan yhtä laadukasta ja terveellistä ruokaa kuin aikaisemmin, eikä kukaan meistä varmasti näe nälkää.

Lasken perheen ruokabudjettiin kaikki ruokakaupasta tehdyt ruoka- ja juomaostokset sekä pesuaineet, hammastahnat ja muut koko perheen hygieniatarvikkeet. Myös herkku- ja alkoholiostokset sisältyvät ruokabudjettiin, koska en ole tähän mennessä nähnyt tarpeelliseksi seurata näitä omina menoerinään. Parina kuukautena olen tosin tehnyt erillistä seurantaa myös herkuista ja limsoista, ja näihin saatiin löysinä kuukausina uppoamaan yli 100 eur kuussa. Lisäksi ravintola- ja kahvilakäynnit ovat budjetissamme oma menoeränsä (joista on niin ikään helppo säästää tarvittaessa).

Ensimmäinen askel minkä tahansa menoerän vähentämiseen on nykytilanteen kartoitus eli tulojen ja menojen seuranta. Itse olen pitänyt kirjaa perheen tuloista ja menoista jo yli vuoden ajan, ja sitä ennenkin olin ylläpitänyt perheen budjettia useiden vuosien ajan. Tulojen ja menojen seuraaminen on ajoittain toki vaivalloista, mutta myös hyvin silmiä avaavaa. Ja kun kuluseurantaa alkaa kertyä yli vuoden ajalta, numerot alkavat puhua puolestaan. On todella kiinnostavaa tehdä ajallista vertailua eri menoerien sisällä!

Itse olin esimerkiksi budjetoinut perheen ruokamenoihin 800 euroa kuussa, mutta kuluseuranta osoitti, että vielä noin vuosi sitten käytimme ruokaan usein yli 900 euroa, joskus lähemmäs tuhat euroa kuussa. Minusta se on aika iso summa ottaen huomioon, että kaikki meistä söimme arkipäivisin koulussa ja työpaikkaruokalassa, enkä ole sisältänyt työpaikkaruokailun kustannuksia perheemme ruokabudjettiin. Lisäksi tyttäremme ovat alakouluikäisiä ja he syövät aika lailla vähemmän kuin vaikkapa jääkiekkoa pelaavat teinipojat.

Minulla ei valitettavasti ole tallessa kauppakuitteja vuoden takaisesta ajalta, joten en pysty jäljittämään tarkemmin, mihin tuo 900 euroa kului. Nyt joka tapauksessa ruokamenomme ovat asettuneet noin 700 euroon kuussa eli olemme tosiaankin vähentäneet perheen ruokamenoja noin 200 eurolla. Koen, että tällä summalla syömme vallan hyvin emmekä joudu kituuttamaan.

Kuva: Kelly Sikkema, Unsplash

Mitä muutoksia olemme siis tehneet ruokatottumuksiimme? Ensinnäkin, olemme vähentäneet alkoholin käyttöä (mutta emme valtavasti, sillä emme aiemminkaan käyttäneet alkoholia kovin merkittäviä määriä). Toisekseen, syömme hieman enemmän kasvisruokaa (esimerkiksi kasvissosekeittoa lähes viikoittain) ja ostamme aina -30 % lihaa ja kanaa pakastimeen, jos niitä on kaupassa myynnissä. Liha on kallista, joten jos haluaa säästää ruokamenoissa, suosittelen vähentämään lihansyöntiä melkeinpä ensimmäisenä. Kalaa syömme vieläkin liian harvoin, mutta siitä emme ole myöskään tinkineet. Leipää leivomme itse noin kerran viikossa, syömme lähestulkoon pelkästään ruisleipää ja ostamme vain silloin tällöin kalliita erikoisleipiä. Ylipäätään viihdymme keittiössä ja laitamme paljon ruokaa itse. Mahdollinen ruokahifistelymme rajoittuu yleensä itsetehtyihin hampurilaisiin ja susheihin.

Oma lukunsa ruokamenoissa säästämisessä on panostaminen eväisiin sen sijaan, että ostaa aina vaikkapa välipalapatonkeja kahvilasta. Perheen lähtiessä pitkille automatkoille olen tehnyt tästä oman taiteenlajinsa. Minusta on palkitsevaa syödä esimerkiksi itse täytettyjä pitaleipiä kesällä taukopaikalla sen sijaan, että syö aina huoltoasemalla. Kerran myös olin lähdössä lennolle ja tiesin, että lentokentällä on kallista. Niinpä otin edellisenä iltana kanaa sulamaan pakastimesta, paistoin aamulla fileen ja pakkasin sen rasiaan raejuuston kera. Mainio eväs ja säästin ainakin 8,50 eur, minkä täytetty leipä lentokentällä maksaa. Kalliin kahvin kyllä ostin ;).

Meille perheen ruokakulut eivät aiemminkaan olleet mikään ongelma, mutta oli hauskaa huomata, kuinka helppoa niistä oli loppujen lopuksi tinkiä. Sinun rahasyöppösi saattavat olla muissa menoerissä, mutta mihin tahansa rahankäyttörutiiniin paneutumalla on mahdollista saada aikaan muutos ja säästää selvää rahaa. Tiettyjä menoeriä vaikka väliaikaisestikin karsimalla voi kerätä 1000 euron taloudellisen puskurin, aloittaa rahastosäästämisen tai säästää vaikkapa lomamatkaan. Toki joku saattaa ajatella, että esimerkiksi ruokamenojen karsimisessa on kyse näpertelystä eikä sellaisella ole mitään merkitystä suuressa mittakaavassa. Pieniäkin menoeriä karsimalla voi kuitenkin kerryttää itselleen pidemmällä aikavälillä mukavia summia, ja aluksi vaivalloiselta tuntuvasta elämäntapamuutoksesta voi yllättävän helposti tulla uusi rutiini.

”Näpertelyllä” on myös syvempää merkitystä, jolla saattaa olla vaikutusta myös muuhun hyvinvointiisi. Aina kun säästät vaikka muutamankin euron omalla suunnitelmallisella toiminnallasi, voit todeta tehneesi tämän aivan itse. Suuret muutokset alkavat pienistä askelista, eikä yksikään suuri muutos tapahdu ilman näitä pieniä askelia. Sen takia omien rahataitojen kehittäminen kannattaa aloittaa niistä asioista, joihin voi helpoimmin vaikuttaa ja joissa on myös helpointa onnistua. Onnistumiset ruokkivat lisää onnistumisia.

Millaisia onnistumisia sinulla on ollut ruokamenojen tai muiden kulujen karsimisessa?

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Taitavaksi rahan kanssa -valmennuksen oppeja

Taitavaksi rahan kanssa -valmennuksen oppeja

Osallistuin viikonloppuna Varapuun Taitavaksi rahan kanssa -valmennukseen Helsingissä. Paikalle oli tullut lähes 150 vaurastumisesta kiinnostunutta henkilöä, parikymppisistä eläkeikäisiin ja yhtä lailla naisia ja miehiä. Oli hienoa huomata, että kiinnostus oman talouden parempaan hoitamiseen yhdistää kaikenikäisiä ja monenlaisen taustan omaavia ihmisiä. Valmennus kesti koko viikonlopun ja vaikka kaksipäiväinen valmennus oli omalla tavallaan raskas, oli kuitenkin hyvä pohtia ensimmäisen päivän oppeja yön yli ja tulla sunnuntaina uudella energialla oppimaan lisää. Valmentajana toimi Varapuun Mikko Sjögren, joka osasi opettaa talousasioita hauskalla ja sopivan konkreettisella tavalla.

Mitä valmennuksessa sitten opittiin ja mitä minulle jäi siitä käteen?

Valmennus oli hyvä perusjohdatus oman talouden hallintaan. Suurin osa valmennusta käsitteli oman talouden psykologiaa ja rahaan liittyvää ajattelua. Tämä pohdinta oli minulle erittäin tervetullutta, sillä kuten olemme tässäkin blogissa jo kirjoittaneet, rahaan liittyvät ajatukset, uskomukset ja tunteet ovat mitä keskeisin asia pitkäjänteisessä rahataitojen oppimisessa. Harjoituksissa käytiin läpi omaa rahatarinaa eli sitä tarinaa, joka on ohjelmoitu meihin jokaiseen ja joka on tuonut meidät nykyiseen taloudelliseen tilanteeseemme. Kaikki, mitä olemme kuulleet ja nähneet rahaan liittyen, sekä erityiset rahaan liittyvät elämäntapahtumat ovat vaikuttaneet oman rahatarinan syntyyn.

Valmennuksessa monia osallistujia yhdisti oman rahatarinan synnyssä kokemus, että rahasta ei ollut puhuttu tai se ei ollut näkynyt oman lapsuudenkodin toiminnassa millään tavalla. Tässä kohdassa nyökkäilin muiden mukana – rahasta ei juurikaan puhuttu omassakaan kodissani. Kun moni selvästi jakoi saman tuskan, niin päällimmäiseksi jäi ihmetyksen tunne – miksi ihmeessä lapsille ei opeteta rahataitoja omassa kotona tai koulussa? Miksi suomalaisilla liittyy rahaan niin monia kielteiseksi koettuja asioita?

Rahatarina on oman minän peili.

Oli antoisaa – ja vähän kivuliastakin – pohtia, mitkä oman elämän tapahtumat ovat vaikuttaneet oman rahatilanteeni syntyyn. Enimmäkseen olen ajelehtinut rahapäätöksestä toiseen, lähinnä tiedostamattani. Valmennuksessa puhuttiin oman rahatarinan rikkoutumisesta eli siitä hetkestä, jolloin joutuu hylkäämään aiemmat uskomukset ja ottamaan tarinalle uuden suunnan. Oman rahatarinan käännekohdat oli helppo tunnistaa.

Ja vaikka olen toisinaan harmitellut sitä, miksi en ole herännyt vaurastumisen mahdollisuuteen aiemmin (kuten moni muukin valmennukseen osallistuja näytti tekevän), tajusin samalla, että minähän olen jo tehnyt monia viisaita päätöksiä huonon rahakäyttäytymisen kitkemiseksi. Olen vaihtanut korkeakuluiset rahastot kuluttomiin rahastoihin, järkevöittänyt perheen ruokakuluja, kilpailuttanut asuntolainan ja vakuutukset ja ajanut omaa etuani palkkaneuvotteluissa. Ylläpidän perheen budjettia (tästä lisää myöhemmissä kirjoituksissa) ja ohjaan suoraan palkasta rahaa säästöön ja sijoituksiin joka ikinen kuukausi.

Vaurastumisen mentaalisen puolen lisäksi valmennuksessa käytettiin runsaasti aikaa myös oman rahatilanteen konkreettiseen pohtimiseen. Mikko Sjögren puhui kolmesta tavasta käyttää rahaa – köyhästä, keskiluokkaisesta ja vauraasta. Keskiluokkaisen rahankäyttötavan kohdalla kieltämättä kirpaisi. Siinä tulot käytetään erilaisten vastuiden hankkimiseen, jotka eivät tuota omistajalleen mitään. Meillä on omakotitalo ja iso asuntolaina sekä farmariauto, josta autolainaa. Mutta helpotus – ei sentään kesämökkiä, venettä tai mönkijää!

Valmennuksessa huomasin innostuvani kaikkein eniten konkreettisten harjoitusten kohdalla. Aikaa käytettiin oman budjetin laatimiseen ja minulle tämä oli helppoa, sillä tunnen jo perheen numerot läpikotaisin. Monelle muulle tämä kohta saattoi olla valmennuksen valaisevin kohta. Sjögrenin mukaan kiinteisiin kuluihin eli välttämättömiin elinkustannuksiin (siis todella välttämättömiin – esimerkiksi vaatteet, ulkona syöminen ja autolaina eivät kuulu tähän!) tulisi käyttää enintään 60 % nettotuloista. Meidän perheemme kohdalla sain kiinteiden kulujen osuudeksi 55 %. Hurja määrä sekin, mutta sentään ei tolkuton. Lisäksi puhuttiin velkojen murskaamisesta ja esimerkin kautta osoitettiin, miten esimerkiksi kulutusluottojen takaisinmaksuaika on mahdollista puolittaa. Tämä todella on mahdollista. Ja vaikka meillä itsellämme ei ole muita kulutusluottoja kuin autolaina, voin kyllä kuvitella, kuinka voimaannuttavaa inhottavista veloista eroon pääseminen on.

Koin valmennuksen todella hyödylliseksi ja voin suositella sitä jokaiselle, joka haluaa motivointia oman rahatilanteensa korjaamiseen ja/tai vaurastumisen kiihdyttämiseen. Itse avasin valmennushöyryissäni heti kotiin päästyäni excelin ja päivitin (alkeellisen) sijoitussuunnitelmani. Kysyin mieheltäni, mitäpä jos meillä olisi kahdeksan vuoden päästä seitsemän sijoitusasuntoa ja muutama kymppitonni sijoitusvarallisuutta? Voisiko se olla meille mahdollista?

Pelottava ajatus, mutta pelot on tehty voitettavaksi.

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.

Tunteet ja rahapäätökset, osa 1

Tunteet ja rahapäätökset, osa 1

Oletko koskaan miettinyt, kuinka suuri merkitys tunteilla on kaikkiin elämämme valintoihin? Tunteet vaikuttavat erityisen paljon raha-asioihin, niin pienessä kuin suuressa mittakaavassa. Palkitsemme itsemme ravintolaillallisella tai uusilla vaatteilla. Lohdutamme itseämme ravintolaillallisella tai uusilla vaatteilla. Kun on tylsää, menemme ravintolaillalliselle…

Ja kaikki nämä tietenkin maksavat rahaa.

Raha-asioissa tunteet ja järki nähdään usein toistensa vastakohtina. Järki nähdään rahankäytölle positiivisena asiana ja tunteet haitallisena. Säästäväisyyden ajatellaan olevan järkevän ihmisen touhua, eikä järkevä ihminen koskaan hairahdu heräteostoksiin. Tunteikkaan ihmisen rahankäyttö on sitä vastoin yhtä ailahtelevaa kuin ihminen itse. Tunteikas ihminen ei säästä eikä sijoita, vaan tuhlaa kaiken!

Mutta ei kai asia ole näin mustavalkoinen? Voisiko tunteet nähdä vahvuutena ja ymmärtää, että tunteet ovat läsnä kaikessa toiminnassamme? Järki ja tunteet eivät ole toistensa vihollisia: niin sanotusti järjellä tehdyt päätökset pohjautuvat aina tunteeseen ja tunteet saavat aikaan sekä järkeviä että järjettömiä päätöksiä. Esimerkiksi turvallisuudentunne ohjaa monen ihmisen rahakäyttäytymistä ja saa aikaan rationaalisia valintoja. Ja kun onnistumme säästämään taloudellisen puskurin, tunnemme iloa ja ylpeyttä itsestämme, ja nämä tunteet ruokkivat lisää onnistumisia.

Tunteet vaikuttavat oman taloutemme hallintaan myös suurissa, jopa elämänmittaisissa päätöksissä, joiden ajatellaan olevan usein järkiperäisiä. Esimerkiksi oma koti ostetaan viime kädessä tunteella, vaikka fiksu ihminen ottaa toki myös laskimen käteen asuntoa ostaessaan.

Tunteet ovat vahvasti läsnä myös silloin, kun ihminen päättää tehdä täyskäännöksen omassa taloudenhallinnassaan. Usein taloudellinen täyskäännös saa alkunsa negatiivisista tunteista. Joku saattaa inhota itseään jouduttuaan pikavippikierteeseen; toinen taas haluaa tarjota lapsilleen parempaa elämää kuin on itse elänyt. Tärkeää on osata ponnistaa irti negatiivisten tunteiden kierteestä ja kääntää negatiivisuus myönteiseksi voimavaraksi.

Itse olen pohtinut omaa taloudenhallinnan historiaani ja sitä, miten tunteet ovat vaikuttaneet muutamaan käänteeseen elämässäni. Samalla olen oivaltanut, kuinka alitajuisesti tunteet vaikuttavat toimintaamme. Päätöksenteon taustalla vaikuttavia tunteita ei usein tiedosta, ja siksi onkin hyvä pysähtyä aika ajoin ja miettiä, millaisia tunteita omiin rahapäätöksiin on liittynyt. En väitä, että nämä tunteet johtaisivat aina huonoihin päätöksiin, mutta uskon hyvän itsetuntemuksen helpottavan omissa tavoitteissa pysymistä.

Tunteet ohjaavat toimintaamme. (kuva: Unsplash)

Ehkäpä esimerkki elävästä elämästä valaisee asiaa.  Valmistuin yliopistosta joulukuussa 2000 ja vuoden 2001 lopussa ostin ensimmäisen oman asunnon, yksiön Helsingin kantakaupungista. Asunto maksoi 550 000 mk eli nykyrahassa reilusti alle 100 000 eur. Asuntoon oli tulossa putkiremontti, joten sen sai melko edullisesti jopa sen ajankohdan hintatasoon nähden.

Ehdin asua asunnossa kuukauden ja sitten tapasin elämäni miehen, josta tuli sittemmin aviomieheni. Muutimme pian saman katon alle ja kun kaksi vuotta oli kulunut asuntoni ostamisesta, muutimme isompaan kotiin ja myin asuntoni juuri putkiremontoituna velattomaan hintaan 113.000 eur. Muistan ajatelleeni enemmän tai vähemmän tietoisesti, että totta kai asunto pitää myydä, jotta ”kukaan” ei vain ajattelisi (mukaan lukien minä itse ja mieheni), että pidän oman asunnon takaporttina parisuhteen kariutumisen varalta.

Asunnon myymiseen ei ollut oikeastaan yhtään järkevää syytä. Silloiselle minälleni oli mahdoton ajatus, että olisin pitänyt asunnon ja laittanut sen vuokralle, jotta olisimme saaneet lisätuloja. Tavallisen ihmisen kuului mielestäni omistaa vain yksi asunto ja halusin asuntoni myymisellä myös ”näyttää maailmalle”, että tässä parisuhteessa ollaan tosissaan.

Toinen asunnon myymiseen vaikuttava päätös oli, että olimme menossa naimisiin kesällä 2004 ja tarvitsimme rahaa häihin. Häät maksoivat muistaakseni noin 8.000 eur ja häämatkallekin piti päästä. Rahoitimme häät ja häämatkan asunnon myyntivoitolla.

Tekisinkö nyt jotain toisin?

Jälkeenpäin on helppo jossitella ja harmitella tekemiään päätöksiä. Ajattelen kuitenkin, että päätös asunnon myymisestä oli tehty silloisella viisaudella ja oli siinä hetkessä paras mahdollinen. Toki olisin saattanut toimia myös toisin, mikäli olisin pohtinut päätöstä syvällisemmin ja tiedostanut paremmin, millaisia tunteita ja alitajuisia, itsestään selvänä pitämiäni olettamuksia päätökseen liittyi.

Kun kyse on rahasta, niin sekä pienessä että isossa päätöksenteossa on tärkeää laittaa ”autopilotti” pois päältä ja oppia tunnistamaan omia tunteitaan. Tunteet ohjaavat kaikkea toimintaamme – ne voivat joko lamaannuttaa tai buustata eteenpäin. Uskon, että tunteet ovat yksi tärkeimmistä rahataitojen rakennuspalikoista, joten aiheesta seuraa jatkoa myös tulevissa kirjoituksissa. Tuleeko sinulla mieleen tilanteita, jossa tunteet ovat vaikuttaneet raha-asioihisi?

Ansku Koli on Rahataidot-blogin vieraskynä-kirjoittaja ja taloudenhallinnasta ja sijoittamisesta kiinnostunut perheenäiti. Ansku rakastaa budjetteja, sijoittaa kuukausittain indeksirahastoihin ja ostaa osakkeita aina kun voi.